Diasarjassa on tiivistetty 'Kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys itsehallintoalueita muodostettaessa' -rapotin keskeiset perustelut, nostot ja ydinviestit. Diasarjassa on runsaasti kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkityksen perustuvaa tilastotietoa ja infografiikkaa.

1. KAUPUNKIEN JA KAUPUNKISEUTUJEN
MERKITYS ITSEHALLINTOALUEITA
MUODOSTETTAESSA

2. Sisältö
1.Tausta
2.Tilannekuva kaupunkien ja kaupunkiseutujen
kansallisesta merkityksestä nyt ja lähitulevaisuudessa
3.Perustelut kaupunkien ja kaupunkiseutujen
erityisasemalle maakuntauudistuksessa
4. Kuusi ydinviestiä

3. Juha Sipilän hallituksen periaatepäätös
marraskuussa 2015
”Maahan perustetaan 18 itsehallintoaluetta, joista 15
järjestää itse alueensa sosiaali- ja terveyspalvelut.
Kolme muuta itsehallintoaluetta järjestävät lain
perusteella sosiaali- ja terveyspalvelunsa tukeutuen
toiseen itsehallintoalueeseen. Itsehallintoalueille
kootaan sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi muita
tehtäviä. Jatkossa Suomen julkinen hallinto järjeste-
tään kolmella tasolla, jotka ovat valtio, itsehallintoalue
ja kunta”
- Hallituksen periaatepäätös 9.11.2015 -

4. Maakunta-
uudistus
Sosiaali-
ja terveys-
uudistus
Kaksi massiivista reformia samanaikaisesti

5. Kolmen hallintotason malli: valtio, alueet ja kunnat

6. Esityksen keskeisin YDINVIESTI!
Aluehallinto ja sosiaali- ja terveyspalvelut
pitäisi rakentaa tulevan väestönkehityksen
ja aluerakenteen ehdoilla eikä nykytilan-
teen eikä varsinkaan toiveajattelun varaan!

7. 6ydinviestiä
1.Kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys korostuu
jatkossa entistäkin enemmän
2.Tarvitaan alueellisesti eriytettyä lainsäädäntöä
3.Lisää vastuuta kaupunki- tai aluekunnille
4.Kaupunkiseutujen erityispiirteet huomioitava
5.Ennakoiva varautuminen aluerakenteen tuleviin
muutoksiin
6.Hallinnolliset rajat ylittävään kasvuun varautuminen

8. Historiallisia ja kauskantoisia päätöksiä!
 Ehkä kuntaperustaisen järjestelmän suurin yksittäinen muutos:
 Paikallinen itsehallinto ja läheisyysperiaate ohjanneet toimintaa.
 Kuntien nykyisistä tehtävistä noin puolet ja arviolta 47-62 % resursseista siirtyy
maakunnille.
 Tulevaisuuspäätös:
 Vaikuttaa alueiden tulevaan kehitykseen sekä alue- ja yhdyskuntarakenteeseen
vuosikymmeniä eteenpäin.
 Keskuskaupungit ja kehyskunnat “samassa veneessä”
 Ilmassa leijaileva avoin kysymys:
 Jos suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen erityispiirteitä ei huomioida riittävästi
valmistelussa, kasvaa riski siitä, etteivät uudistuksen isot tavoitteet toteudu.
 Voidaanko Suomen kilpailukyvyn kannalta keskeiset kaupungit ja kaupunkiseudut
määrätä maakuntaitsehallinnolle alisteiseksi?

9. 6ydinviestiä ja perustelut kaupunkien
ja kaupunkiseutujen erityisasemalle

10. Kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys
korostuu jatkossa entistäkin enemmän
1

11. • Metropolialue:
– Helsingin seutu
• Suuret
kaupunkiseudut:
– Tampereen seutu
– Turun seutu
– Oulun seutu
• Keskisuuret
kaupunkiseudut:
– 10 yli 90 000
asukkaan seutua
Analyysin kohteet

12. Yli 90 000 asukkaan kaupunkiseudut (14)

13. Kaupunkiseudut ja aluetalousdynamiikka

14. Kaupunkiseudut ja väestödynamiikka

15. Keskuskaupunkien ja niiden kaupunkiseutujen osuus (%)
maakuntien väkiluvusta vuonna 2014
100,0
92,5
77,7
76,9
75,3
71,3
67,8
67,8
65,6
65,2
62,0
59,6
55,6
53,9
53,5
51,9
48,2
36,1
72,5
0,0 10,0 20,0 30,0 40,0 50,0 60,0 70,0 80,0 90,0 100,0
Lahti ja Lahden seutu (Päijät-Häme)
Helsinki ja Helsingin seutu (Uusimaa)
Tampere ja Tampereen seutu (Pirkanmaa)
Kokkola ja Kokkolan seutu (Keski-Pohjanmaa)
Joensuu ja Joensuun seutu (Pohjois-Karjala)
Kajaani ja Kajaanin seutu (Kainuu)
Turku ja Turun seutu (Varsinais-Suomi)
Lappeenranta ja Lappeenrannan seutu(Etelä-Karjala)
Seinäjoki ja Seinäjoen seutu (Etelä-Pohjanmaa)
Jyväskylä ja Jyväskylän seutu (Keski-Suomi)
Pori ja Porin seutu(Satakunta)
Oulu ja Oulun seutu (Pohjois-Pohjanmaa)
Vaasa ja Vaasan seutu (Pohjanmaa)
Hämeenlinna ja Hämeenlinnan seutu(Kanta-Häme)
Kuopio ja Kuopion seutu(Pohjois-Savo)
Kouvola ja Kouvolan seutu (Kymenlaakso)
Mikkeli ja Mikkelin seutu (Etelä-Savo)
Rovaniemi ja Rovaniemen seutu (Lappi)
Keskuskaupungit ja kaupunkiseudut (koko maa)
Kaupunkiseudun väestöosuus (%) maakunnasta vuonna 2014
Keskuskaupungin väestöosuus (%) maakunnasta vuonna 2014

16. MAAKUNTA
Väkiluku
10/2015
Väestö-
lisäys %
2010-
2014
Väestö-
lisäys %
2015-
2030
Väestölli-
nen
huol-
tosuhde
2014
Väestölli
nen
huol-
tosuhde
2030
Taloudel
-linen
huol-
tosuhde
2013
Vieras-
kielisten
osuus %
2014
Väestönt
iheys
1.1.2015
THL:n
sairasta-
vuus-
indeksi
2010-
2012
Viiden-
nekset
1-5
Sijoitus
summa
-pisteet
1-18
Uusimaa 1 617 736 5,7 12,8 49,2 57,6 1,11 10,7 176,3 82,8 I 1.
Varsinais-Suomi 474 177 2,1 4,3 57,7 69,5 1,38 5,8 44,3 102,4 I 2.
Pirkanmaa 505 998 3,6 7,9 56,8 66,5 1,41 4,1 40 98 I 2.
Pohjanmaa 181 678 2,3 5,5 62,5 70,6 1,26 5,5 23,4 88,5 I 4.
Kanta-Häme 174 797 0,9 2,3 61,6 77,3 1,38 3,3 33,7 96,3 II 5.
Päijät-Häme 201 522 0,4 0,7 62,1 78,7 1,53 4,1 39,4 105,9 II 6.
Keski-Suomi 275 887 0,9 1,4 59,5 73,2 1,59 2,7 16,5 110 II 7.
Pohjois-Pohjanmaa 406 644 3,4 6,3 59,4 71,8 1,56 2,2 11,4 120,8 II 7.
Keski-Pohjanmaa 68 954 1 1,8 65,4 77 1,44 2,4 13,7 107,3 III 9.
Satakunta 223 094 -0,9 -2,4 64,5 79,4 1,49 2,5 28,6 97,1 III 10.
Pohjois-Savo 248 181 0,1 0,4 59,4 77,9 1,53 2,4 14,8 124,2 III 10.
Etelä-Karjala 131 273 -1,1 -2,8 62,2 79,2 1,54 5,1 24,7 98,6 IV 12.
Etelä-Pohjanmaa 192 682 -0,1 0 65 80,8 1,46 1,9 14,4 103,2 IV 13.
Kymenlaakso 178 871 -1,5 -4 63,3 82,5 1,63 5,3 34,9 108,8 IV 14.
Pohjois-Karjala 164 919 -0,4 -1,5 59,8 81,8 1,69 3,3 9,3 112,5 V 15.
Lappi 180 797 -1,1 -2 59,6 82,6 1,63 2,3 2 112,8 V 16.
Etelä-Savo 150 554 -3,1 -7,1 67,1 93,3 1,65 2,6 10,6 109,4 V 17.
Kainuu 78 532 -4,1 -8,9 63,7 90,8 1,77 2,4 3,7 117 V 18.
Itsehallintoalueiden väestöllinen kilpailukyky
Lähde: Tilastokeskus, THL; analyysi Timo Aro 2015

17. Tarvitaan joustavaa, mahdollistavaa ja jopa
alueellisesti eriytettyä lainsäädäntöä
 Joustava ja mahdollistava lainsäädäntö tai alueellisesti eriytetty
erillislainsäädäntö:
 18 muodostettavaa IH-aluetta ovat kuntien tavoin erilaisia taloudellisen, väestöllisen ja toiminnallisen
kestävyyden sekä olosuhteiden näkökulmasta.
 Suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen muista kunnista poikkeava asema, rooli ja erityisasema
pitäisi huomioida tulevien tehtävien ja työnjaon määrittelyssä joko joustavan lainsäädännön tai
erillislainsäädännön avulla.
 Haasteena on se, mihin vedetään ison kaupungin” tai kaupunkiseudun raja, jonka perusteella
sovellettaisiin erillislainsäädäntöä
 Ei yhtä jäykkää mallia koko maahan:
 Alueiden väliset erot ovat pikemmin kasvussa kuin tasoittumassa. Esiin nousee yhä useammin
ennakoimattomia ja kompleksisia tilanteita, jotka vaativat alue- ja tilannekohtaisia ratkaisuja.
 Koko maahan yhtenäisenä sovellettava lainsäädäntö palvelee huonosti sekä maaseutu- että
kaupunkialueita. Yhden ja yhtenäisen mallin soveltaminen ei ole toimivin ratkaisu koko
maassa, vaan maakuntien erilaisuuden vuoksi niiden sisällä tarvitaan joustavuutta, toimivaa
työnjakoa ja liikkumavaraa erilaisille hallintoratkaisuille tehtävien hoidon suhteen. Erilaisuus
pitää huomioida kaikkien ratkaisujen yhteydessä.
2

18. Lisää vastuuta kaupunki- tai aluekunnille
 Suurten kaupunkien nykyinen asema ja vastuut:
 Suuret kaupungit vastaavat tällä hetkellä suuresta osasta alueellisista kehittämistehtävistä
sekä kansallisesta ja kansainvälisestä kilpailukyvystä omilla vaikutusalueillaan.
 Olennaiset kysymykset jatkoa ajatellen: a) mitä tehtäviä kaupungit/kaupunkiseudut voisivat
vastaanottaa maakuntaliitoilta ja aluehallinnolta sekä b) mikä on toimivin työnjako kaupunkien ja
maakuntien välillä
 Kaupunki- tai aluekuntamalli valituilla kaupunkiseuduilla:
 Valitut kaupungit tai kaupunkiseudut voisivat toimia ns. kaupunki- tai aluekuntina, jossa ne
vastaisivat nykyisten tehtävien (pl. sosiaali- ja terveyspalvelut) lisäksi kokonaan tai osasta
maakuntahallinnon ja valtion aluehallinnon tehtävistä.
 Valittu malli korostaisi suurten kaupunkiseutujen erityisluonnetta suhteessa maakuntaan ja koko
maahan sekä niiden kansallista merkitystä koko maan kasvun, kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin
kannalta.
 Lähisosiaalipalvelut?
 Saksan malli yhtenä esimerkkinä.
 Kokeilut ja normien purku:
 Suurilla kaupungeilla ja kaupunkiseuduilla pitäisi olla erityisrooli kokeilualueena tai –alustana
kansallisesti merkittävissä kasvuun ja kilpailukyvyn uusissa avauksissa, normien ja velvoitteiden
purun yhteydessä sekä erityisesti urbaaneihin erityistekijöihin liittyvissä asioissa
3

19. Kaupunki- tai aluekunnan mahdollisia tehtäviä

20. Esimerkkinä Saksan kaupunkikehittämisen
hallintomalli
Saksan liittovaltio muodostuu 16 osavaltiosta, jonka kunta- ja
aluehallinto muodostuu:
1. Peruskunnista (Städte, Gemeinden): vastaavat suomalaisia nykykuntia. Peruskunnat
vastaavat yksilöihin kohdistuvista palveluista, kuten lasten päivähoidosta,
sosiaalipalveluista, terveyspalveluista, koulutuksesta sekä paikallisesta
infrastruktuurista (kaavoitus, liikenne, jätehuolto)
2. Piirikunnista (Landkreise): vastaavat suunniteltuja itsehallintoalueita. Piirikunnat
vastaavat ylikunnallisista tehtävistä (teiden ylläpito, julkinen liikenne, vesihuolto,
ympäristöasiat), peruskuntien toimintaa täydentävistä tehtävistä ja tasoittavista
tehtävistä (valvontatehtävät, edunvalvonta)
3. Piirikuntaan kuulumattomattomat kaupungit (Kreisfrei Städte): piirikun-
nista/maakunnista vapaat kaupungit hoitavat sekä kunnille että piirikunnille kuuluvia
tehtäviä. Kaupungit hoitavat alueellaan myös kaikki tai osan maakunnan tehtävistä.
Piirikuntaan kuulumattomat kaupungit rahoittavat toimintansa paikallisilla veroilla ja
valtionosuuksilla. Kaupunkien erityisasema on huomioitu valtionosuusjärjestelmässä

21. Kaupunkiseutujen erityispiirteet
huomioitava
 Kaupunkiseutujen erityispiirteet huomioitava “tasausjärjestelmissä”:
 Kuntien ja maakuntien “tasausjärjestelmien” laskennallisissa perusteissa tai
nykyisen järjestelmän sisällä tehtävissä muutoksissa on huomioitava
kaupunkiseutujen erityispiirteet. Tämä liittyy positiivisiin ja negatiivisiin
erityistekijöihin.
 Positiiviset erityistekijät liittyvät muun muassa kasvun ja kilpailukyvyn
mahdollistamiseen, innovaatio- ja korkeakoulupolitiikkaan, laajaan kehittämistehtävään
jne. Negativiiset erityistekijät liittyvät muun muassa työllisyyteen, maahanmuuttoon,
sosiaaliseen syrjäytymiseen, alueelliseen eriytymiseen ja asumiseen.
 Maakuntauudistuksen on palveltava myös suurten kaupunkiseutujen kehittämistä.
Uudistuksessa ei saa käydä niin, että elinvoima kärsii hallinnon lisääntymisen tai
epäselvien vastuiden takia.
 Kaupunkiseutujen riskit:
 Suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen riskit liittyvät a) rahoitusvastuun
kasvamiseen, b) rahoitusperiaatteisiin, c) elinvoiman keinotekoiseen heikentämiseenja
d) kaksinkertaiseen tasausjärjestelmään (so. kuntien ja maakuntien olosuhde-erot).
 Alueiden tulopohjan ja kantokyvyn sekä palvelutarpeeseen suhteutetun menotason
erilaisuus on iso pulma. Jos tulee laskennallinen eikä menoperusteinen maakuntien
valtionosuus, niin kriteerit liittyvät mm. väestömäärään, THL:n tarvekriteeriin,
vieraskielisyyteen ja asukastiheyteen
4

22. Spekulatiivinen ”maksajien ja saajien”
kriteeritarkastelu kunnittain
1.Kuntien verorahoitus (verotulot ja valtionosuudet)
2.Väestöllinen huoltosuhde 2030
3.THL:n ikävakioitu sairastavuusindeksi
4.Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvekerroin
5.Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioidut menot
6.Vieraskielisten osuus (%) väestöstä

23. Kuntien verotulojen osuus (%)
koko verorahoituksesta 2014
Yli 80 %
70-79,9 %
60-69,9 %
50-59,9 %
40-49,9 %
Alle 40 %
Lähde: Kuntaliitto; VM/KAO
Kartta ja analyysi: Timo Aro 2016
Kuntien verotulojen osuus (%)
koko verorahoituksesta* 2014
 Kuntien verorahoitukseen laske-
taan kuntien verotulot (kunnallis-,
yhteisö- ja kiinteistöverot) ja val-
tionosuudet: kartassa kuvattu
kuntien verotulojen osuus suh-
teessa koko verorahoitukseen
 Kuntien verotulojen osuus vaihteli
Espoon 97,8 %:sta Ranuan 30,7
%:iin
 Verotulojen osuus oli enemmän
kuin neljä viidesosaa yhteensä 20
kunnassa, jotka kaikki olivat Hel-
singin, Tampereen tai Turun
kehyskuntia!
 Valtionosuuksien osuus oli vero-
tuloja suurempi yhteensä 95 kun-
nassa (kartalla punaisella olevat
kunnat)

24. KUNTIEN VEROTULOJEN OSUUS (%) KOKO VERORAHOITUKSESTA 2014
KUNTA KUNNAN VEROTULOJEN OSUUS (%) KOKO
VERORAHOITUKSESTA VUONNA 2014
1. Espoo 97,8
2. Kauniainen 96,5
3. Helsinki 92,1
4. Kirkkonummi 89
4. Tuusula 89
6. Kerava 88,9
7. Järvenpää 87,6
8. Nurmijärvi 86,9
8. Pirkkala 86,9
10. Vantaa 86,8
11. Siuntio 86
12. Sipoo 84,7
13. Inkoo 83,5
14. Vihti 83,3
15. Naantali 81,4
Lähde: Kuntaliitto; VM/KAO
analyysi: Timo Aro 2016

25. Väestöllinen huoltosuhde
kunnittain vuonna 2030
Alle 70 (31 kuntaa)
70-84 (91 kuntaa)
Yli 85 (195 kuntaa)
Väestöllinen huoltosuhde
kunnittain 2030
Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste (2015);
Analyysi Timo Aro 2016
 Väestöllinen huoltosuhde kuvaa työ-
ikäisten (15-64 v.) osuutta suhteessa
lapsiin (0-14 v.) ja eläkeläisiin (yli 65-
vuotiaat)
 Väestöllinen huoltosuhde on optimaa-
lisin Etelä- ja Lounais-Suomessa, Pohjan-
maalla ja pistemäisesti muilla suurilla tai
keskisuurilla seuduilla
 Huoltosuhde on ennusteen mukaan kil-
pailukykyisin Helsingissä (50), Tampe-
reella (54,3), Turussa (54,9), Espoossa
(56,2), Vantaalla (56,4), Vaasassa (57,6),
Jyväskylässä (57,7) ja Oulussa (59,2)
 Väestöllinen huoltosuhde ylittää
kriittisen rajapyykin 100 noin joka
kolmannessa kunnassa vuonna 2030!

26. VÄESTÖLLINEN HUOLTOSUHDE KUNNITTAIN MANNER-SUOMESSA
VUONNA 2030
KUNTA VÄESTÖLLINEN HUOLTOSUHDE 2030
1. Helsinki 50
2. Tampere 54,3
3. Turku 54,9
4. Espoo 56,2
5. Vantaa 56,4
6. Vaasa 57,6
7. Jyväskylä 57,7
8. Oulu 59,2
9. Kerava 64,2
10. Kuopio 64,5
11. Sipoo 65,4
12. Seinäjoki 65,9
13. Järvenpää 66
14. Joensuu 66,3
15. Pornainen 66,3
Lähde: Kuntaliitto; VM/KAO
analyysi: Timo Aro 2016

27. THL:n sairastavuusindeksi
(100=koko maa)
Alle 85
86-99
100-119
Yli 120
Lähde: THL, SotkaNet –tilastoindikaattorit;
Kartta ja analyysi: Timo Aro 2016
THL:n ikävakioitu
sairastavuusindeksi
 Kuvaa kunnan sairastavuutta suh-
teessa koko maan väestöön. Indek-
sissä on huomioitu seitsemän ylei-
sintä sairastavuusryhmää. Koko
maan indeksin arvo on 100
 Sairastavuusindeksi on alhaisin
(=tervein väestö) Ahvenanmaalla: 10
alhaisimman sairastavuusindeksin
kunnasta 8 sijaitsee Ahvenanmaalla.
 Sairastavuusindeksi on selvästi koko
maan keskiarvoa alhaisempi metro-
polialueen vaikutusalueella, suurilla
kaupunkiseuduilla ja Pohjanmaan
ruotsinkielisellä rannikkoseudulla
 Sairastavuusindeksi on pääasiassa
keskimääräistä korkeampi Pori-
Lappeenranta –linjan pohjoispuolel-
la

28. THL:n ikävakioitu sairastavuusindeksi Manner-Suomessa 2013 (koko maa=100)
KUNTA KUNNAN VEROTULOJEN OSUUS (%) KOKO
VERORAHOITUKSESTA VUONNA 2014
1. Kauniainen 59,4
2. Taipalsaari 70
3. Espoo 72,4
4. Mustasaari 75,6
5. Kirkkonummi 77,9
6. Luoto 78,3
7. Vöyri 78,5
8. Sipoo 78,8
9. Vesilahti 79,4
10. Luvia 80,6
11. Pyhäranta 80,7
12. Helsinki 81,4
13. Nurmijärvi 81,6
14. Tuusula 81,9
15. Närpiö 83,1
Lähde: THL, SotkaNet -indikaattoripankki
Analyysi: Timo Aro 2016

29. Sosiaali- ja terveyden-
huollon tarvekerroin
vuonna 2014
 Sosiaali- ja terveydenhuollon tarve-
vakioidut menot saadaan suhteutta-
malla kuntien nettomenot asukkaiden
palvelutarpeisiin.
 Jokaiselle kunnalle lasketaan asukas-
kohtainen tarvekerroin, joka kuvaa
asukkaiden palvelutarpeita suhteessa
koko maan keskiarvoon. Tarvekertoi-
men laskennassa hyödynnetään kunta-
kohtaisia tietoja väestön ikä- ja suku-
puolirakenteesta, sairastavuudesta ja
sosioekonomisesta asemasta.
 Tarvekerroin jää alle koko maan kes-
ki-arvon (1,00) yhteensä 74 kunnassa:
kunnat ovat pääasiassa suurten kau-
punkiseutujen kehyskuntia ja niiden
keskuskaupunkeja
 Tarvekerroin ylitti arvon 1,20 yhteensä
93 kunnassa vuonna 2014: kunnat
sijaitsevat pääasiassa linjan Pori-Lap-
peenranta yläpuolella
Sosiaali- ja terveydenhuollon
tarvevakioitujen menojen
tarvekerroin (koko maa=1,00)
Alle 1,00
1,00-1,09
Yli 1,10
Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
4.2.2016/CHESS /Vähänen, Kuronen ja Häkkinen
Kartta: Timo Aro 2016
ALHAISIN
TARVEKERROIN:
1. Espoo 0,81
22. Vantaa 0,88
24. Helsinki 0,89
48. Vaasa 0,95
50. Jyväskylä 0,96
50. Oulu 0,96
50. Tampere 0,96
68. Turku 0,98

30. Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvekerroin 2014 (koko maa=1,00)
KUNTA SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOL-LON
TARVEKERROIN 2014
1. Espoo 0,81
2. Pornainen 0,81
3. Masku 0,82
4. Pirkkala 0,82
5. Kirkkonummi 0,83
6. Siuntio 0,84
7. Liminka 0,85
8. Nurmijärvi 0,85
9. Sipoo 0,85
10. Lempäälä , Askola, Luoto,
Pedersöre ja Rusko 0,86
15. Lieto ja Mustasaari 0,87
Lähde: THL, SotkaNet -indikaattoripankki
Analyysi: Timo Aro 2016

31. Sosiaali- ja terveyden-
huollon tarvevakioidut
menot 2014
 Sosiaali- ja terveydenhuollon
tarvevakioidut menot vaihtelivat
2.040 eurosta (Muurame) 5.386
euroon (Pelkosenniemi) asukasta
kohden vuonna 2014
 Sosiaali- ja terveydenhuollon
tarvevakioidut menot jäivät alle
2.400 euron 23 kunnassa: kunnat
olivat suurten tai keskisuurten
kaupunkiseutujen kehyskuntia
 Tarvevakioidut menot ylittivät
5000 euroa per asukas kahdessa
kunnassa (Salla ja Pelkosenniemi)
ja yli 4000 euroa yhteensä 40
kunnassa
 Suurista ja keskisuurista kaupun-
geista menot olivat alhaisimmat
Espoossa (2.296 €) Vantaalla
(2.485 €), Oulussa (2.511 €) ja
Jyväskylässä (2.529 €)
Sosiaali- ja terveydenhuollon
tarvevakioidut menot 2014
(mediaani 3.286 €/asukas)
Yli 4.829 €/asukas
4.271-4.828 €/asukas
3.713-4.827 €/asukas
3.155-3.712 €/asukas
2.599-3.711 €/asukas
Alle 2.598 €/asukas
Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
4.2.2016/CHESS /Vähänen, Kuronen ja Häkkinen
Kartta: Timo Aro 2016

32. Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
4.2.2016/CHESS /Vähänen, Kuronen ja Häkkinen
Sosiaali- ja terveydenhuollon
tarvevakioitujen menojen
erotus kuntien mediaaniin
(3.286 euroa per asukas)
 Sosiaali- ja terveydenhuollon tarve-
vakioitujen menojen erotus kuntien
mediaaniin oli yli -1000 euroa
yhteensä 10 kunnassa vuonna 2014
 Pirkkalan erotus kuntien mediaaniin
oli -1.090 ja Ylöjärven -1.033 euroa
 Yli 500 euron erotus oli lisäksi
Lempäälässä, Kangasalalla, Nokialla,
Hämeenkyrössä ja Vesilahdella
 Tampereen tarvevakioidut menot
olivat asukasta kohden laskettuna -
443 euroa alhaisemmat kuin koko
maan mediaani: Tamperetta
suurempi erotus oli Espoossa,
Vantaalla, Oulussa, Jyväskylässä,
Lahdessa, Helsingissä ja Joensuussa.
KUNTA SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON
TARVE-VAKIOITUJEN MENOJEN EROTUS
SUHTEESSA KAIKKIEN KUNTIEN
MEDIAANIIN 2014
1. MUURAME - 1.246
2. LIMINKA - 1.240
3. KEMPELE - 1.183
4. PORNAINEN - 1.153
5. PIRKKALA - 1.090
6. YPÄJÄ - 1.059
7. LIETO - 1.057
8. YLÖJÄRVI - 1.033
9. KIRKKONUMMI - 1.022
10. RUSKO - 1.108
11. Espoo -990
12. Kontiolahti -986
13. Nastola -968
14. Taipalsaari -956
14. Kerava -956

33. Vieraskielisten osuus (%)
vuonna 2014
• Vieraskielisillä tarkoitetaan muita
kuin suomen-, ruotsin- tai saamen-
kielisiä
• Vieraskielisiä oli keskimäärin 5,7 %
koko väestöstä vuonna 2014:
mediaanikunnassa osuus oli vain 1,9
% (Virrat)
• Vieraskielisten osuus vaihteli kunnit-
tain Vantaan 14,4 %:sta Reisjärven
0,2 %:iin
• Vieraskielisten osuus oli korkein
Vantaalla (14,4 %), Helsingissä (13,5
%), Espoossa (13,3 %), Föglössä (11,8
%) ja Närpiössä (10,7 %)
• Vieraskielisten osuus ylitti koko
maan keskiarvon 24 kunnassa, jotka
sijaitsivat pääasiassa pääkaupunki-
seudulla, Ahvenanmaalla, Pohjan-
maalla ja suurissa kaupungeissa
Vieraskielisten osuus (%)
kunnittain vuonna 2014
Yli 8 %
5 - 7,9 %
4 - 4,9 %
3 - 3,9 %
2 – 2,9 %
Alle 2 %
Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne
Analyysi ja kartta: Timo Aro 2016

34. Vieraskielisten osuus (%) Manner-Suomessa vuonna 2014
KUNTA VIERASKIELISTEN OSUUS (%) KUNNITTAIN
1. Vantaa 14,4
2. Helsinki 13,5
3. Espoo 13,3
4. Närpiö 10,7
5. Korsnäs 9,8
6. Turku 9,6
7. Kotka 8,3
8. Kerava 8,1
9. Vaasa 7,6
10. Pietarsaari 7,1
11. Tampere 6,6
12. Virolahti 6,6
13. Kaskinen 6,3
14. Lappeenranta 6,3
15. Kirkkonummi 6,2
Lähde: Tilastokeskus, väestörakenne;
Analyysi: Timo Aro 2016

35. Ennakoiva varautuminen aluerakenteen
tuleviin muutoksiin
5 Hallitusohjelman linjaus:
 ”Hallitus tukee kaupunkiseutujen ja kasvukäytävien sekä eri alueiden omiin vahvuuksiin
perustuvan kilpailukyvyn parantamista muun muassa kehittämällä sopimuspohjaista
yhteistyötä valtion kanssa”
 Suurten ja laajojen suuralueiden/työssäkäyntialueiden muodostuminen:
 Kaupunkivyöhykkeistä/työmarkkina-alueista muodostuu yhtenäisempiä toiminnallisia
kokonaisuuksia liikenteen ja liikkuvuuden ehdoila
 Etelä- ja Lounais-Suomeen muodostuu vähitellen laaja suuralue, joka muodostaa
yhtenäisen työssäkäyntialueen ja joukkoliikennevyöhykkeen. Alueen sisällä on useita
liikennekäytävien kautta toisiinsa sidoksissa olevia työmarkkina-alueita: muuttoliike,
työpaikat ja asuminen keskittyvät liikennekäytäviin perustuvalle vaikutusalueelle
 Helsingin, Tampereen ja Turun kasvukolmion vaikutusalueen
laajeneminen:
 Kasvukolmion alueen keskeinen kansallinen merkitys: asuu puolet koko maan väestöstä (50,5
%), sijaitsee yli puolet yksityisen sektorin työpaikoista (53,6 %), tuottaa yli puolet maan
BKT:sta (54,4 %) ja vastaa yli kahdesta kolmasosaa tutkimus- ja tuotekehitysmenoista (68,7
%).

36. Tuleva toiminnallisuuteen perustuva aluerakenne
ilman nykyisiä kunta- ja hallintorajoja
Pohjoisen suuralue
(ajoaika/väestö/vyöhyke Oulu):
30 minuuttia: 224.000 hlöä
60 minuuttia: 280.000 hlöä
90 minuuttia: 347.000 hlöä
Itäisen ja keskisen Suomen suuralueet
(ajoaika/väestö/vyöhyke Jyväskylä,
Kuopio, Joensuu ja Mikkeli):
30 minuuttia: 430.000 hlöä
60 minuuttia: 695.000 hlöä
Pohjanmaiden suuralue
(ajoaika/väestö/vyöhyke Vaasa, Seinäjoki
ja Kokkola):
30 minuuttia: 256.000 hlöä
60 minuuttia: 419.000 hlöä
Etelä- ja Lounais-Suomen suuralueet
(ajoaika/väestö/vyöhyke
Helsinki-Turku-Tampere):
30 minuuttia: 1.896.000 hlöä
60 minuuttia: 2.588.000 hlöä
90 minuuttia: 3.193.000 hlöä
Aluerakenteen neljän suuralueen
vaikutusalueet kolmella
ajoaikaetäisyysvyöhykkeellä
30 min
60 min
90 min
Moottoritie Rataverkko

37. Etelä- ja Lounais-Suomen suuralueen/työssä-
käyntialueen vahvistaminen
 Kasvukolmion osuus (%) koko maasta
– 47,1 % väestöstä
– 50,5 % työpaikoista
– 53,6 % avoimen sektorin työpaik.
– 54,4 % BKT:sta
– 58 % korkea-asteen suorittaneista
– 68,7 tutkimus- ja tuokehitysmenoista
 Helsingin, Tampereen ja Turun
90 minuutin ajoaikaetäisyydellä
asuu 3,2 miljoonaa ihmistä
 Pääradan kolmiraiteisuus ja
“tunnin juna” Turusta Helsinkiin
nopeuttaisivat suuralueen
muodostumista
Etelä- ja Lounais-Suomen suuralue
30 minuuttia: 1.896.000 hlöä
60 minuuttia: 2.588.000 hlöä
90 minuuttia: 3.193.000 hlöä
Moottoritie Rataverkko
Pori Tampere
Hämeenlinna
Lahti
Kotka
Helsinki
Turku

38. Hallinnolliset rajat ylittävän kasvun
haasteisiin varautuminen
 Hallittu varautuminen suurten kaupunkien ja kaupunkiseutujen tulevaan
kasvuun:
 Suurten kaupunkien kasvavat väestöennusteet, segregaatiokehitys, syrjäytymisestä johtuvat
ilmiöt ja maahanmuutto poikkeavat muusta maasta.
 Kansallisen edun mukaista on, että uudistuksessa tavoitellaan suurimpien
kaupunkiseutujen osalta elinvoiman, elinkeinoelämän ja innovaatiokyvyn merkittävää
vahvistumista, ilmastopäästöjen vähentymistä sekä asuntotuotannon lisäämistä ja
liikenteen sujuvoittamista
 Suurimmille kaupunkiseuduille tarvitaan kuntia sitovat
oikeusvaikutteiset yleiskaavat:
 Nykyinen suunnittelujärjestelmä ei vastaa täysimääräisesti kasvun aiheuttamiin haasteisiin
varsinkaan asumis- ja liikennepolitiikan näkökulmasta.
 Korridorikaavat tai vastaavat käyttöön:
 Valtakunnallisesti tärkeimpien liikenne- ja kasvukäytävien ydinalueen maankäytön
suunnittelun tulisi olla keskitysti johdettua ja organisoitua yleissuunnitelmien,
korridoorikaavan, tai muun vastaavan juridisesti maakuntakaavaa vastaavan välineen avulla
6

39. SEUTUKUNTA LUONNOLLINEN
VÄESTÖNLISÄYS
YHTEENSÄ
KUNTIEN VÄLINEN
MUUTTOLIIKE
YHTEENSÄ
NETTOMAAHAN-
MUUTTO YHTEENSÄ
VÄESTÖNLISÄYS
YHTEENSÄ
Helsingin 34 650 17 109 34 035 85 794
Tampereen 7 102 9 556 3 651 20 309
Turun 2 591 4 538 4 453 11 582
Oulun 10 700 3 650 2 201 16 551
Lahden -1 498 228 1 975 705
Jyväskylän 4 070 1 805 1 715 7 590
Porin -1 654 -500 1 193 -961
Kuopion 1 386 2 697 1 374 5 457
Joensuun 159 470 1 357 1 986
Seinäjoen 1 263 737 1 221 3 221
Vaasan 1 480 104 2 425 4 009
Hämeenlinnan -143 540 1 280 1 677
Lappeenrannan -573 -468 1 518 477
SUURET
KAUPUNKISEUDUT 59 533 40 466 58 398 158 397
Suurten kaupunkiseutujen väestönlisäys osatekijöittäin
vuosina 2010-2014
Lähde: Tilastokeskus, väestötilastot;
Analyysi: Timo Aro 2015

40. SIJOITUS SEUTUKUNNAT VÄKILUKU 2015 VÄESTÖENNUSTE 2030 MUUTOS ABS. 2015-2030 MUUTOS % 2015-2030
1. Oulun 244951 279744 34793 14,2
2. Helsingin 1498105 1703432 205327 13,7
3. Tampereen 394712 439671 44959 11,4
4. Vaasan 101471 110654 9183 9,0
5. Kuopion 134083 146086 12003 9,0
6. Jyväskylän 181051 195995 14944 8,3
7. Turun 322624 347227 24603 7,6
8. Seinäjoen 127294 134321 7027 5,5
9. Kokkolan 53099 55571 2472 4,7
10. Rovaniemen 65874 68908 3034 4,6
11. Hämeenlinnan 94838 98799 3961 4,2
12. Joensuun 124829 128016 3187 2,6
14. Lahden 201976 203483 1507 0,7
14. Lappeenrannan 89350 89853 503 0,6
15. Porin 138523 135480 -3043 -2,2
16. Mikkelin 72810 70860 -1950 -2,7
17. Kajaanin 56188 53725 -2463 -4,4
18. Kouvolan 92969 88478 -4491 -4,8
Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste 2015;
Analyysi Timo Aro 2015
* 1.1.2015 alueluokituksen mukaan,
Suurten ja keskisuurten kaupunkiseutujen kehitys uuden
väestöennusteen perusteella vuosina 2015-2030

41. Väestöennuste kunnittain
2015-2030 (muutos %)
>10 % (33 kuntaa)
0,1-9,9 % (81 kuntaa)
-0,1- -9,9 % (98 kuntaa)
< -10 % (105 kuntaa)
MISSÄ SUOMALAISET ASUVAT
VUONNA 2030?
Sinisellä väestö kasvaa
Punaisella väestö vähenee
Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste (2015);
Analyysi Timo Aro 2016
 Väestö kasvaa noin joka kolman-
nessa kunnassa (114) ja vähenee
kahdessa kolmesta kunnasta (203)
vuoteen 2030 mennessä
 Väestö kasvaa ennusteen mukaan
yli 15 % kuudessa Manner-Suomen
kunnassa: Pirkkalassa, Luodossa,
Lempäälässä, Espoossa, Kauniai-
sissa ja Oulussa
 Väestö vähenee yli 15 % yhteensä
44 kunnassa: suurin väestökato
Hyrynsalmella, Sallassa, Juukassa,
Kyyjärvellä, Suomussalmella ja
Rautjärvellä
 Väestökasvu keskittyy vahvasti Suo-
men kasvukäytävän vaikutusalu-
eelle, suurille ja keskisuurille ja
korkeakouluseuduille ja osaan
Lappia (!)

42. NOPEIMMIN KASVAVAT KUNNAT VÄESTÖENNUSTEEN
MUKAAN VUOSINA 2015-2030 (Manner-Suomen kunnat)
KUNTA MUUTOS % VÄESTÖENNUSTEEN MUKAAN VUOSINA
2015-2030
1. Pirkkala 26,7
2. Luoto 18,7
3. Lempäälä 18,4
4. Espoo 18,3
5. Kauniainen 17,6
6. Oulu 15,5
7. Helsinki 14,6
8. Ylivieska 14,6
9. Lieto 14,5
10. Liminka 14,3
14. Ylöjärvi 13,2
18. Tampere 11,7
36. Nokia 8,5
48. Vesilahti 6,1
53. Kangasala 5,8
61. Hämeenkyrö 4,8
67. Valkeakoski 4,2
76. Akaa 2,1
Lähde: Tilastokeskus, väestöennuste
Analyysi: Timo Aro 2016

43. Summa summarum ydinviestit
1.Kaupunkien ja kaupunkiseutujen merkitys korostuu
jatkossa entistäkin enemmän
2.Tarvitaan alueellisesti eriytettyä lainsäädäntöä
3.Lisää vastuuta kaupunki- tai aluekunnille
4.Kaupunkiseutujen erityispiirteet huomioitava
5.Ennakoiva varautuminen aluerakenteen tuleviin
muutoksiin
6.Hallinnolliset rajat ylittävään kasvuun varautuminen

44. Ja vielä tämä yhteenvetona…
Aluehallinto ja sosiaali- ja terveyspalvelut
pitäisi rakentaa tulevan väestönkehityksen
ja aluerakenteen ehdoilla eikä nykytilan-
teen eikä varsinkaan toiveajattelun varaan!

45. Lisätietoja:
Valtiotieteen tohtori Timo Aro
timokaro@gmail.com
www.timoaro.fi
@timoaro
045 6577890