Katri Luukan psykoterapeuttikoulutuksen opinnäytetyö ratkaisukeskeisestä nettipsykoterapiasta

1. RATKAISUKESKEINEN NETTIPSYKOTERAPIA
Opinnäytetyö
Katri Luukka
Ryhmä 20
Psykoterapeuttikoulutus
Lyhytterapiainstituutti
21.11.2014

2. 2
SISÄLLYS
1 JOHDANTO…………………………………………………………………………………. 3
2 NETTIPSYKOTERAPIAN MAHDOLLISUUKSIA………………………………………..4
2.1 Radioterapiasta kohti mobiilia ja pelillistävää nettipsykoterapiaa…………………. 4
2.2 Tutkimuksia nettipsykoterapiasta………………………………………………………4
2.3 Online- vuorovaikutussuhteen erityispiirteitä………………………………………… 6
3 RATKAISUKESKEINEN PSYKOTERAPIASUHDE…………………………………… 8
3.1 Eriksonin hypnoosista asiakaslähtöiseen psykoterapiaan…………………………. 9
3.2 Ratkaisukeskeisyys ennen terapiasuhteen alkua ja aloituskysymykset………….. 10
3.3 Ratkaisukeskeisyys vuorovaikutussuhteessa……………………………………….. 11
3.3.1 Asiakasjohtoinen keskustelu…………………………………………………… 11
3.3.2 Ratkaisukeskeiset kysymykset………………………………………………… 12
3.3.3 Asiakkaan voimaantuminen vuorovaikutuksessa……………………………. 15
3.3.4 Ratkaisupuheen vahvistuminen……………………………………………….. 16
3.4 Ratkaisukeskeisen terapiasuhteen arviointi………………………………….……… 18
4 JOHTOPÄÄTELMÄT JA POHDINTA ………………………………………………….. 18
4.1 Johtopäätelmiä ratkaisukeskeisen nettipsykoterapian mahdollisuuksista……… 19
4.2 Pohdinta………………………………………………………………………………… 22
5 LÄHTEET……………………………………………………………………………………. 25
LIITE 1. Yhteenveto nettiterapiatutkimuksista…………………………………………..30

3. 3
1 JOHDANTO
Nettipsykoterapialle (internet psychotherapy) on useita rinnakkaiskäsitteitä kuten e-therapy,
e-counseling ja e-cybertherapy. Niille on vaikea löytää suomenkielisiä vastineita, koska
nettipsykoterapia on vasta ottamassa asemaansa uutena terapiamuotona Suomessa.
Masennuksen käypähoitosuositukseen on ensimmäisen kerran 29.9.2014 otettu käsitteenä
mukaan nettiterapia, joka määritellään seuraavalla tavalla: ”tietotekniikka-avusteiset ja
internetterapiat (ns. nettiterapiat) soveltuvat täydentämään tavanomaista perustason hoitoa
ja auttavat vähentämään masennusoireita pääosin lieväoireisissa masennustiloissa”
(Depressio 2014). Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) Mielenterveystalo.fi-
palvelukonsepti käyttää myös käsitettä nettiterapia. Se on helposti ymmärrettävä käsite
suoraan asiakkaille suunnatuissa palveluissa (Mielenterveystalo 2014). Käytän tässä
opinnäytetyössä kuitenkin käsitettä nettipsykoterapia, jolla tarkoitan Valviran laillistamien
terveydenhuollon ammattihenkilöiden toteuttamaa psykoterapiaa hyödyntäen internetiä ja
ICT (information communication technology) - sovellutuksia tietokoneella, tablettilaitteella tai
älypuhelimella terapeuttisessa vuorovaikutussuhteessa.
Psykoterapeuttikoulutukseni opinnäytetyö perustuu 22 tieteelliseen artikkeliin (LIITE 1.),
joissa on tutkittu internetiin perustuvaa nettipsykoterapiaa. Tein kesäkuussa 2014 Ebsco-
tietokantaan ”internet therapy”- sanahaun, jolla sain 1 455 hakutulosta. Valitsin joukosta 22
tutkimusta, joissa kuvailtiin internetin käyttöä terapiatyöskentelyn välineenä. Katsaus eri
puolilla maailmaa tehtyihin tutkimuksiin osoittaa, että nettipsykoterapia on jo laajasti käytössä
perinteisen kasvokkain tapahtuvan psykoterapian rinnalla. Nykyisin se korvaa yhä enemmän
kasvokkain tapahtuvaa psykoterapiaa. Nettipsykoterapia lisääntyy voimakkaasti, koska
asiakkailla on osaamista käyttää erilaisia nettisovellutuksia perinteisen tietokoneen lisäksi
myös älypuhelimella ja tabletilla.
Opinnäytetyöni toisena tutkimusaineistona oli kirjoittamani blogi; TUNNEPEILI-
terapiaratkaisuja online oppien. Kirjoitin yhteensä viisi blogia. Niissä käsittelin blogin
tarkoitusta ja ratkaisukeskeistä ajattelua (28.5.2013), online-vuorovaikutustaitojen muutosta
(3.9.2013), online-terapiataitoja (4.12.2013), omia kokemuksiani nettipsykoterapian
toteuttamisesta osana psykoterapiakoulutukseni harjoittelua (16.2.2014) ja tekemääni
ryhmähaastattelua puhelin- ja nettipsykoterapiaa työkseen tekeville ja heidän kuvaus
nettiterapiassa tarvittavasta osaamisesta (20.4.2014) (Luukka 2014).

4. 4
Tässä opinnäytetyössä esittelen ensin tieteellisten tutkimusten kautta saatavan tiedon avulla
nettipsykoterapiaa (luku 2). Seuraavaksi teen katsauksen ratkaisukeskeisessä
terapiasuhteessa tarvittaviin vuorovaikutustaitoihin (luku 3). Viimeisessä luvussa (luku 4) teen
johtopäätelmiä ratkaisukeskeisen nettipsykoterapian mahdollisuuksista (luku 4.1), lopuksi
pohdin tämän opinnäytetyön merkityksellisyyttä ja luotettavuutta (luku 4.2).
2 NETTIPSYKOTERAPIAN MAHDOLLISUUKSIA
2.1 Radioterapiasta kohti mobiilia ja pelillistävää nettipsykoterapiaa
Nettipsykoterapian juuret ulottuvat 1950-luvulle, jolloin aloitettiin ensimmäiset radio-ohjelmat,
joissa terapeutti keskusteli suorassa lähetyksessä hänelle soittaneiden kuuntelijoiden
kanssa. Radioterapiasta seuraavana kehitysaskeleena voidaan pitää 1990-luvun alkua,
jolloin sähköpostin käyttöönottaminen yleistyi ja erilaisia internetin avulla toimivia chatti-
sovellutuksia (mm. IRC) otettiin käyttöön. (Pergament 1998). Seuraavaksi tuli erilaisia
verkko-ohjelmia, jotka mahdollistivat itseopiskelun ja/tai ohjatun työskentelyn verkon
välityksellä. Tällaisia ovat mm. Ben Furmanin kehittämät ratkaisukeskeiset sovellutukset:
Kritiikkisimulaattori, Muksuoppi online ja Self Helper (Furman 2014), Pelipoikki- ohjelma
(Pelipoikki 2014) ja HUSin Mielenterveystalo.fi- palveluissa käytettävät nettiterapiat
(Mielenterveystalo 2014). Älypuhelimien ja tablettien yleistymisen myötä yleistyvät erilaiset
sovellutukset kuten OIVA- hyvinvointiohjelma, jonka avulla voi vähentää stressiä ja parantaa
mielialaa kuuntelemalla ja tekemällä sovelluksen harjoituksia vaikka bussimatkalla (Oivamieli
2014). Lisäksi erilaiset pelimekaniikkaan perustuvat sovellutukset yleistyvät kuten
esimerkiksi ”Elämäni peli”, joka on suunnattu 16-19 -vuotiaille nuorisopsykiatrian asiakkaille
tavoittamaan nuoria heidän oman maailmansa kautta (Kajaanin AMK 2014). Erilaisten
sovellutusten hyödyntämä mobiiliteknologia edistää nettipsykoterapian laajentumista ja
helppokäyttöisyyttä (Watts et al., 2013).
2.2 Tutkimuksia nettipsykoterapiasta
Laajoissa metatutkimuksissa on selvitetty internetin mahdollisuuksia toimia psykoterapian
välineenä. Bee ym. (2008) tekivät analyysin 13:sta tieteelliseen julkaisuun: heidän
tutkimuksessaan eräänä yhteenvetona todettiin, että hyvää terapiaa voidaan antaa niin, ettei
asiakkaan ja psykoterapeutin tarvitse olla fyysisesti samassa tilassa. Foroushani ym. (2011)
tekivät analyysin kymmeneen tutkimukseen, joissa kognitiivinen nettipsykoterapia todettiin

5. 5
tehokkaaksi hoitomuodoksi. Richards ja Viganó (2013) tekivät katsauksen 123 tieteelliseen
tutkimuksen. Heidän tutkimuksensa keskeinen tulos on, että kasvava määrä tutkittua tietoa
osoittaa online-ohjauksen positiivisia vaikutuksia terapeuttisessa vuorovaikutuksessa.
Nettipsykoterapiaan liittyvistä tutkimuksista useissa on sovellettu kognitiivista
käyttäytymisterapiaa (Andersson 2010, Andrews ym. 2010, Bendelin ym. 2011, Bennet-Levy
ym. 2012, Foroushani ym. 2011, Johansson ym. 2013 & 2012a, Lopez-Del Hoyo ym. 2013 ja
Preschel ym. 2013) ja myös psykodynaamista terapiasuuntausta (Johansson 2012a &
2012b). Näitä molempia suuntauksia suositellaan käytettäväksi nettipsykoterapiassa, kun
tarkoituksena on psykoedukatiivisia menetelmiä hyödyntäen oppia mielialojen hallintataitoja.
Lisäksi nettipsykoterapiaa suositellaan käytettävän erityisesti mielialahäiriöiden kuten
masennuksen (Andrews ym. 2010, Griffiths ym. 2012, Johansson ym. 2012b, Montero-Marin
ym. 2013 ja Preschel ym. 2013) ja postraumaattisen stressin hoidossa (Spence ym. 2011).
Internetin negatiivisina puolina pidetään erityisesti ”extreme yhteisöjä”, joissa voidaan opettaa
haitallista käyttäytymistä jopa tekemään itsemurha tai edistämään syömishäiriöitä (Bell
2007). Internetin käytön lisääntyminen on myös tuonut tullessaan lisääntyviä ongelmia
internetin liikakäyttönä, jolloin ajan- ja elämänhallintataidot voivat kadota. Psykoterapeutit
joutuvat yhä enemmän kohtaamaan työssään asiakkaita, joilla on mm. nettiriippuvuutta ja
parisuhdeongelmia, jotka aiheutuvat internetin käytöstä (Hertlein 2011). Internetin ja myös
sosiaalisen median käyttöä suositellaan vältettävän silloin, kun asiakkaalla on vaikeuksia
mielialojen hallinnassa tai, jos hän on esimerkiksi psykiatrisessa hoidossa psykoottisen
oireilun vuoksi.
Nettipsykoterapian etuna pidetään sitä, että se on kustannustehokasta (Cartreine ym. 2010)
ja helposti saavutettavissa (Bee ym. 2008). Saksalaisille tehdyssä mittavassa kansallisessa
tutkimuksessa todettiin, että neljäsosa asiakkaista hakee tietoa internetin kautta
mielenterveysongelmiin. Asiakkaat, joilla on muutenkin valmius käyttää internetiä ja mobileja
ICT-välineitä on myös osaamista käyttää nettiterapiapalveluita enemmän (Eichenberg et al.
2013).
Nettipsykoterapia kohtaa edelleen hyvin paljon vastustusta erityisesti ammatillisten
työntekijöiden suunnalta (Goss & Anthony 2009). Tutkimuksissa on todettu, että asiakkaat
suhtautuvat myönteisemmin nettipsykoterapiaan kuin ammattilaiset (Richards & Vigan 2013).
Toisaalta asiakkaat eivät erottele nettityöskentelyä muusta työskentelystä kuten
ammattilaiset tekevät (Baker & Ray 2011). Richardsin ja Viganin (2013) 123 tieteellistä

6. 6
artikkelia käsittelevässä tutkimuksessa eräänä tarkastelun kohteena oli myös terapeuttinen
vuorovaikutus online-keskustelussa. Seuraavaksi perehdytään yhdeksästä eri näkökulmasta
online- vuorovaikutussuhteeseen nettipsykoterapiassa (Richards ja Vigan 2013).
2.3 Online- vuorovaikutussuhteen erityispiirteitä
1. Anonyymisyys ja avoimuus (disinhibition)
Asiakas voi tulla online-vastaanotolle joko omalla nimellään tai anonyyminä esimerkiksi
nimimerkin tai virtuaalisen Avatar- hahmon (esim. Second Life) kautta. Se, että asiakkaalla
on mahdollisuus olla anonyyminä online-vastaanotolla, tutkimusten mukaan lisää asiakkaan
turvallisuuden tunnetta, poistaa estyneisyyttä ja saa asiakkaan paljastamaa enemmän
itsestään (Rickhards ja Vigan 2013). Toisaalta, jos psykoterapeuttikin toimii nimimerkillä tai
ilman kuvaa anonyyminä tai virtuaalihahmona terapiasuhteessa, niin asiakas voi kuvitella
psykoterapeutin sellaiseksi kuin itse haluaa.
2. Mukavuus ja saavutettavuus
Internetin helppo käytettävyys ovat sekä asiakkaiden että psykoterapeuttien mielestä tärkein
syy online-terapian käyttämiseen. Online-vastaanotot mahdollistavat palveluita, jotka olisivat
muuten asiakkaiden saavuttamattomissa joko välimatkojen tai ajankäytön vuoksi. (Rickhards
ja Vigan 2013). Toisaalta perinteisen puhelimen käyttö lisää myös asiakaslähtöistä
psykoterapian saavutettavuutta. Asiakas voi halutessaan lähteä esimerkiksi lenkille ja
keskustella samalla puhelimessa psykoterapeutin kanssa.
3. Aikaviive (synkronoitu- ja ei-synkronoitu keskustelu)
Samanaikaisen terapiakeskustelun voi toteuttaa videokonferenssia ja chattia käyttäen
esimerkiksi Skype, Facetime ja AACP- yhteyksillä. Tällöin vuorovaikutussuhde välittyy kuvan
kanssa ja lisänä voidaan käyttää kirjoittamista reaaliaikaisena chattina. Myös ei-
reaaliaikaista psykoterapiaa voidaan toteuttaa kuvan kanssa nauhoitettuina videoina tai
äänitteinä eli podcasteina. Ei- reaaliaikainen toteutus antaa niin asiakkaalle kuin

7. 7
psykoterapeutillekin mahdollisuuden reflektoida keskustelussa esille nousseita asioista
rauhassa ajan kanssa (Rickhards ja Vigan 2013).
4. Non-verbaalin viestinnän puuttuminen
Sekä visuaalinen että verbaalinen viestintä tuovat kasvokkain tapahtuvaan psykoterapiaan
oman lisänsä esimerkiksi tunteina. Kasvokkain tapahtuvassa psykoterapiassa mukana olevat
sosiaaliset signaalit puuttuvat usein nettiterapiasta. Tämä ei ole välttämättä huono asia,
koska se voi myös tuoda turvallisuuden tunnetta vuorovaikutussuhteeseen. Samalla
keskustelussa voidaan keskittyä enemmän asiasisältöön kuin non-verbaaliin viestintään, joka
voi joskus olla myös esteenä vuorovaikutussuhteessa. (Rickhards ja Vigan 2013).
5. Kirjoittaminen ja itsensä ilmaiseminen
Kirjoittaminen terapeuttisena kommunikaatiomuotona antaa usein enemmän aikaa
prosessoida käsiteltyjä asioida kuin kasvokkain tapahtuva psykoterapia. Kirjoitettuun tekstiin
voi aina palata uudestaan niin asiakas kuin psykoterapeuttikin. Tutkimuksissa on todettu
kirjoittamisen lisäävän itsereflektiota (Rickhards ja Vigan 2013). Kirjoittaminen voi sopia
osalle asiakkaista itseilmaisun muotona kuten esimerkiksi käyttäen blogeja tai sähköposteja.
Toiset taas eivät pidä kirjoittamisesta, joten heille tämä ei ole sopivin kommunikaatiomuoto
psykoterapiassa.
6. Etiikka
Eettisissä kysymyksissä keskeisinä ovat tietoturvaan liittyvät kysymykset, asiakkaan tiedotus
ja tietoinen suostumus nettipsykoterapiaan, perustuminen sopimukseen, digitaalisen datan
säilyttäminen, yksityisyys ja hoitovastuu. Amerikkalaisissa tutkimuksissa (Rickhards ja Vigan
2013) on todettu, että noin kolmannes psykoterapeuteista (practioner) huolehtii tietoturvaan
liittyvistä erittäin hyvin, kolmannes jokseenkin hyvin ja kolmannes ei lainkaan. Esteenä sille,
ettei internetin käyttö laajene nopeammin terapeuttisena välineenä pidetään sitä, ettei ICT-
teknologia kehity ja säädökset muutu tarvittavalla aikataululla terapiatoiminnan kehittymisen
myötä.

8. 8
7. Asenteet ja kokemukset
Rickhards ja Viganin ( 2013) mukaan useissa tutkimuksissa on todettu, että asiakkaat
suhtautuvat myönteisemmin internetin välityksellä tapahtuvan psykoterapian toteuttamiseen
kuin ammattilaiset (professionals). Asiakkaat, jotka muutenkin käyttävät enemmän internetiä
työssään ja vapaa-ajallaan, suhtautuvat myönteisemmin nettipsykoterapiaan (Eichenberg
ym. 2013, Rickhards ja Vigan 2013, ). Nettipsykoterapian käyttöä vähentää se, etteivät
psykoterapeutit osaa käyttää ICT-sovellutuksia. Käyttöä toisaalta lisää se, että on opittu
havaitsemaan internetin vaivattomuus ja edullisuus verrattuna kasvokkain tapahtuvaan
terapiaan.
8. Nettipsykoterapian sopivuus
Nettipsykoterapiaa on suositeltu käytettävän erityisesti lievissä ja keskivaikeissa
mielialahäiriöissä kuten masennuksen ja ahdistuneisuuden hoidossa. Lisäksi sitä suositellaan
käytettävän sosiaalisten suhteiden ja henkilökohtaisen kehittymisen välineenä.
Nettipsykoterapian on myös todettu sopiva erityisen hyvin 20 - 40-vuotiaille naispuolisille
asiakkaille. (Rickhards ja Vigan 2013). Nettipsykoterapian sopivuuden arvioinnissa
oleellisinta on kuitenkin, että sekä asiakas että terapeutti osaavat käyttää teknologiaa ja
kokevat online-vuorovaikutuksen luonnollisena ja uskovat nettipsykoterapian hyötyihin.
9. Koulutus
Nettipsykoterapiaan järjestetään erittäin vähän koulutusta. Tutkimuksen mukaan 94 %
psykoterapeuteista kertoo, ettei heidän koulutuksensa sisältänyt osuutta nettipsykoterapiasta.
Nettipsykoterapiassa tarvittavaa osaamista on opittu itsenäisesti tai työskentelemällä
kollegoiden kanssa, työpajoissa ja osallistumalla koulutuksiin. (Rickhards ja Vigan 2013).
Suomessa on tiettävästi järjestetty ensimmäinen nettipsykoterapian koulutus syksyllä 2014
(Therapion 2014)
3 RATKAISUKESKEINEN PSYKOTERAPIASUHDE
Ratkaisukeskeinen psykoterapiasuuntaus on ensisijaisesti lyhytterapiaa, jossa 1 - 10
terapiatapaamisella pyritään saamaan asiakkaan toivomat muutosprosessit liikkeelle, jotta
asiakas voimaantuisi, alkaisi saavuttaa haluamiaan asioita ja tulisi samalla tyytyväisemmäksi

9. 9
itseensä ja elämäänsä. Psykoterapia voi kestää vain yhden tapaamisen verran, jos asiakas
kokee sen riittäväksi antamaan uutta näkökulmaa saavuttamaan omia muutostoiveita. Jos
psykoterapia kestää esimerkiksi kymmenen käyntiä, voidaan se jakaa kolmeen vaiheeseen.
Ensimmäistä ja sitä seuraavaa kahta psykoterapiakertaa voidaan pitää terapiasuhteen
aloitusvaiheena, jossa määritellään asiakkaan näkökulmasta psykoterapian tavoitteet ja
samalla syntyy luottamuksellinen vuorovaikutussuhde asiakkaan ja psykoterapeutin välille.
Tänä aikana terapia ns. ”lähtee lentoon”. Neljä seuraavaa psykoterapiakertaa (4 - 7) ovat
varsinaista terapeuttisista työskentelyä vuorovaikutussuhteessa asiakkaan ja terapeutin
välillä. Terapiasuhteen päättäminen tapahtuu kolmen viimeisen (8 – 10) terapiakerran aikana,
jolloin myös päätetään vuorovaikutussuhde asiakkaan kanssa. Päätösvaiheessa terapia ns.
”laskeutuu takaisin maanpinnalle”. (mukaillen Bannik 2014).
3.1 Eriksonin hypnoosista asiakaslähtöiseen psykoterapiaan
Ratkaisukeskeinen psykoterapia on todettu laajassa metatutkimuksessa vaikuttavaksi
terapiamuodoksi. Gingerichin ja Petersonin tekemä tutkimus kattoi 43 tieteellistä julkaisua,
joissa 32:ssa (74%) raportoitiin merkittävistä hyödyistä ja 10:ssä (23%) positiivisista
muutoksista (positive trends) ratkaisukeskeisessä terapiassa. Erityisesti vahvaa näyttöä on
ratkaisukeskeisen suuntauksen toimivuudesta masennuksen hoidossa. Myös siitä on
näyttöä, että hoitokertoja tarvitaan vähemmän kuin perinteisissä terapioissa ja siten
psykoterapiasta aiheutuu vähemmän kustannuksia. (Gingerich ja Peterson 2013). Myös
Suomessa tehdyssä tutkimuksessa ratkaisukeskeinen psykoterapia on osoittautunut
vaikuttavaksi terapiamuodoksi (Mattila 2014).
Ratkaisukeskeisen psykoterapian juuret sijoitetaan usein 1950-luvulle Milton H. Eriksonin
työskentelyyn psykoterapeuttina, jolloin internet ei luonnollisestikaan ollut käytössä
terapiatyöskentelyn välineenä. Haley (1997, 190) kuvaa Eriksonin psykoterapiassa
käyttämää vuorovaikutusta hypnoosina, jossa ”kaksi ihmistä reagoi toisiinsa” ja, jossa ”syvä
transsi on eräänlainen kahden ihmisen välinen suhde”. Erikson käytti työskentelyssään myös
ns. ”sirottelutekniikkaa”, jossa hän rennosti asiakkaan kanssa keskustellen asetti tietyille
sanoille erityispainoa niin, että ne toimivat tehokkaina suggestiona (Haley 1997, 297).
Psykoterapeutin hyvät kommunikaatiotaidot ovat keskeisiä, jotta asiakkaan muutosprosessit
mahdollistuvat terapeuttisessa vuorovaikutustilanteessa (Smock Jordan & Beavin Baveles
2013). Myös Chang ja Nylund (2013) ja De Jong ja Berg (2008, 30-58) korostavat

10. 10
psykoterapeutin käyttämien kommunikaatiotaitojen merkitystä hyvässä ratkaisukeskeisiä
menetelmiä hyödyntävässä terapiasuhteessa.
Changin ym. (2012) mukaan ratkaisukeskeinen lähestymistapa on viimeisen 20 vuoden
aikana vuodesta 1991 alkaen muuttunut psykoterapeutin asiantuntijan, julistajan asemasta ja
”peilien takaa”- toimimisen strategisista interventioista kohti matalampaa hierarkiaa, jossa
asiakkaan kanssa käydään yhteistyössä terapeuttisia keskusteluja. Tässä artikkelissa ei
mainita internetin mukanaan tuomaa muutosta terapiakeskusteluihin. Myös
ratkaisukeskeisen terapian oppikirjat, kuten esimerkiksi De Jong ja Berg 2008, Furman ja
Ahola 2012, on kirjoitettu kasvokkain vastaanotolla tapahtuvien tapausesimerkkien
näkökulmasta.
3.2 Ratkaisukeskeisyys ennen terapiasuhteen alkua ja aloituskysymykset
Terapeuttisessa vuorovaikutuksessa tulisi huomioida, mitä edistystä on tapahtunut ennen
vuorovaikutussuhteen alkamista (pre-treatment change). Tämän vuoksi asiakkaalta tulisi
kysyä, mitä muutosta parempaan asiakas on havainnut sen jälkeen, kun hän on ottanut
yhteyden vastaanotolle. Ratkaisukeskeisen psykoterapeutin puheeseen on
sisäänrakennettuna oletus paremmasta tulevaisuudesta sanavalintoina. Esimerkiksi
tapaamisen yhteydessä kysytään mielellään ”mikä menee nyt paremmin”- kysymystä kuin
”mitä kuuluu”-kysymystä. (Beyebachin 2014)
Jos edellistä voidaan pitää ensimmäisenä kysymyksenä asiakkaalle terapiatilanteessa, niin
toisena kysymyksenä psykoterapeutin tulisi olla kiinnostunut niistä asioista, joista asiakas
hyötyisi eniten tapaamiselta. Tähän liittyen psykoterapeutti voisi kysyä asiakkaalta
esimerkiksi seuraavasti: ”mikä on se ensimmäinen tai kenties tärkein kysymys, joka minun
pitäisi sinulle esittää, jotta tapaamisen jälkeen olisit tyytyväinen, että tällä käynnillä puhuttiin
sinun kannaltasi oikeista asioista?” (mukaillen Ahola 2014, Panayotov 2014).
Richmond ym. (2014) ovat tutkimuksessaan vertailleet ongelmakeskeisiä ja
ratkaisukeskeisiä vastaanotolle sisääntulovaiheen haastattelukysymyksiä keskenään. Heidän
mukaan viisi keskeisintä ratkaisukeskeistä aloituskysymystä ovat seuraavat: 1) miten voimme
parhaiten auttaa sinua, 2) asteikolla 1-10, missä olet nyt ja missä haluaisit olla, 3) missä
haluaisit nähdä olevasi vuoden päästä, 4) mistä tiedät, ettei sinun tarvitse tulla enää
terapiaan ja 5) siitä, kun soitit ja otit yhteyden vastaanotolle, niin ovatko asiat mennen

11. 11
huonompaan päin, pysyneet samana vai tulleet paremmiksi? Näiden viiden kysymyksen on
todettu käynnistävän muutosta asiakkaan toipumisessa jo ennen varsinaisen
vastaanottokäyntien aloittamista.
3.3 Ratkaisukeskeisyys vuorovaikutussuhteessa
Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa keskeistä on ns. ”ei-tietämisen asenteen”
omaksuminen, jossa psykoterapeutti on aidosti utelias tietämään niistä asioista, joista
”asiakas informoi terapeuttia” (De Jong ja Berg 2008, 30). Tällöin vuorovaikutustilanteessa
asiakas kokee tulleensa kuulluksi, häntä kunnioitetaan ja hänen ratkaisujaan vahvistetaan
(Beyebachin 2014). Tähän lukuun on koottu neljä erilaista näkökulmaa, joista muodostuu
hyvä ratkaisukeskeinen vuorovaikutus asiakkaan ja psykoterapeutin välillä.
3.3.1 Asiakasjohtoinen keskustelu
Hyvän vuorovaikutussuhteen perustana pidetään psykoterapeutin taitoa kuunnella ja kuulla
asiakasta. Psykoterapeutin vastaus ja kysymykset liittyvät asiakkaan edelliseen
puheenvuoroon. Tällöin keskustelu on asiakasjohtoista ja menetelmästä voidaan käyttää
nimitystä ”leading from the one step behind” . Erittäin tärkeää keskustelun aikana on, että
asiakkaan omat sanat tulevat käyttöön ja ettei psykoterapeutti tee omia tulkintoja asiakkaan
puheesta. (Beyebach 2014, De Jong ja Berg 2008, 30-31). Myös tutkimuksessa on todettu,
että ratkaisukeskeisen suuntauksen expertti-terapeutit käyttävät enemmän asiakkaan omia
sanontoja ja tekivät vähemmän tulkintoja kuin kognitiivisen ja motivoivaa
haastattelumenetelmää käyttävät expertti-terapeutit (Korkman ym. 2013).
Asiakkaan omien sanojen käyttäminen (paraphraising) kertoo asiakkaalle olennaisen siitä,
mitä juuri puhuttiin. Samalla psykoterapeutti lyhentää ja selkeyttää asiakkaan kommentit
käyttämällä asiakkaan ilmaisemia avainsanoja. Asiakkaan omien sanojen toistaminen on
lyhyempi versio yhteenvedosta. Yhteenvedolla tarkoitetaan sitä, että asiakkaalle aika ajoin
toistetaan hänen ajatuksiaan, tekojaan ja tunteitaan. Tätä menetelmää käytetään sen
jälkeen, kun asiakkaalta on ensi saatu tarkka kuvaus tietystä osasta hänen tarinaansa
käyttäen esimerkiksi asiakkaan sanontojen toistamista ja avoimia kysymyksiä. (De Jong ja
Berg 2008, 34-35).

12. 12
3.3.2 Ratkaisukeskeiset kysymykset
Ratkaisukeskeinen psykoterapia on tulevaisuus- ja tavoitesuuntautunutta (Beyebach 2014,
Furman ja Ahola 2012). Tämän vuoksi siinä käytettävät kysymykset painottuvat nykyisyyteen
ja tulevaisuuteen (Bliss & Bray 2009). Tutkimuksessa on todettu, että ratkaisukeskeiset
kysymykset ohjaavat tehokkaasti tavoitteen saavuttamiseen, lisäävät positiivista ja
vähentävät negatiivista tunnetilaa, lisäävät voimaantumisen/pystyvyyden (sef-efficacy)
tunnetta ja saavat toimimaan tavoitteiden suunnassa (Grant 2012). Asiakasta voidaan ohjata
arvioimaan omia ratkaisukeskeisen ajattelun osaamisen taitojaan esimerkiksi itsearviointi-
kyselylomakkeen avulla (Smock Jordan 2014).
Avoimet kysymykset
Psykoterapiassa ratkaisukeskeisten kysymysten tavoitteena on, että ne osallistavat asiakasta
rakentamaan hänen tarvitsemiaan ratkaisuja. Keskeisenä periaatteena on, että
psykoterapeutin kysymykset pohjautuvat asiakkaan edelliseen tai sitä edeltävään
vastaukseen tai kertomukseen. Psykoterapia on vuorovaikutusprosessi, joka etenee
kysymysten muotoilun kautta vastausten kuunteluun ja siitä uuden kysymyksen muotoiluun ja
kysymykseen (De Jong ja Berg 2008, 31-33).
Avointen ja suljettujen kysymysten välinen ero on siinä, että suljetut kysymykset kaventavat
asiakkaiden näkökenttää. Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa avoimia kysymyksiä
käytetään tutkittaessa asiakkaan asenteita, ajatuksia, tunteita ja havaintoja. Avoimet
kysymykset kunnioittavat asiakkaan viitekehystä paremmin kuin suljetut kysymykset.
Esimerkkejä ratkaisukeskeisistä avoimista kysymyksistä ovat: 1) Minua kiinnostaisi kuulla
lisää siitä, kun olit…, 2) Voitko kertoa minulle jotain siitä, kun… 3) Jos/kun oletetaan, että
asiat tulisivat/tulevat paremmiksi …, mikä olisi toisin. Avoimia kysymyksiä ohjaa aito
uteliaisuus. Ne antavat asiakkaalle enemmän valinnan vapautta kertoa itsestään ja miten
ilmaista itseään. Suljettuja kysymyksiä käytetään, kun halutaan saada tietoa faktoista kuten,
onko edellisen tapaamiskerran jälkeen tapahtunut toivottua muutosta. (De Jong ja Berg 2008,
35-36). Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa yksityiskohtien tutkiminen tarkoittaa
täsmennyksiä, joissa käytetään kuka-, mitä-, missä-, milloin- kysymyksiä koskien asiakkaan
kertomusta. Miksi- kysymyksiä ei suositella käytettävän, koska ne johtavat usein syy- ja
seuraussuhteiden pohdintaan ja voivat syyllistää/tuomita asiakasta ja ovat siten hyödyttömiä

13. 13
ratkaisujen rakentamisessa. (De Jong ja Berg 2008, 33-34). Toisaalta miksi- kysymyksiä ei
tulisi turhaan vältellä, vaan ne olisi hyvä ymmärtää asiakkaan näkökulmasta
ratkaisukeskeisen ajattelutavan edeltävänä jopa tarpeellisena vaiheena (Panayotov 2014).
Ihmekysymykset
Ihmekysymyksiä käytetään tavoitteiden määrittelyyn herättelemällä mielikuvia paremmasta
tulevaisuudesta. Vaihtoehtoiset tulevaisuudet luovat asiakkaalle toiveikkuutta. Ihme (miracle)
on sanana neutraali ja se antaa asiakkaalle mahdollisuuden ajatella, mitä tahansa.
Ihmekysymys auttaa asiakasta saamaan selville hänen muutostoiveitaan ja suuntaa
asiakkaan huomion tulevaisuuteen. Samalla se suuntaa ajattelua pois menneisyydestä ja
nykyisyydestä. Ihmekysymys on asiakkaan näkökulmasta merkittävä fokuksen siirtyminen
ongelmakeskeisestä ajattelusta ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Psykoterapeutteja
suositellaan käyttävän seuraavia ohjeita esittäessään ihmekysymyksen asiakkaille:
1) puhu hitaasti ja pehmeällä äänellä antaaksesi asiakkaalle aikaa siirtää huomio
ongelmista ratkaisuihin,
2) ilmaise selvästi ja dramaattisesti se hetki, jossa ratkaisujen rakentaminen alkaa
selittämällä, että ihmekysymys on epätavallinen ja outo kysymys,
3) pidä useita taukoja ja anna asiakkaalle aikaa sulatella kysymystä ja prosessoida
ajatuksiaan kunkin kysymyksen vaiheen aikana,
4) koska kysymyksellä pyydetään kuvausta tulevaisuudesta, on syytä pyrkiä käyttämään
verbien futuurimuotoa: mikä tulisi olemaan toisin, mitkä tulevat olemaan merkkejä siitä,
että ihme on tapahtunut,
5) jatkokysymyksissä on hyvä toistaa lausetta: ”kun tapahtuu ihme, jolloin ongelma, jonka
vuoksi tulit tänne on ratkennut”. Tällä vahvistetaan siirtymistä ratkaisupuheeseen ja
6) jos asiakas putoaa takaisin ongelmapuheeseen, voi psykoterapeutti ystävällisesti
suunnata asiakkaan huomion takaisin siihen, mikä tulee muuttumaan, kun ihme on
tapahtunut. (Bliss & Bray 2009, De Jong ja Berg 2008, 88-103, 191-192, 213-214,
Stith ym. 2012).
Ihmekysymyksiä on hyvä jatkaa seuraavilla jatkokysymyksillä: 1) Mistä muut huomaisivat
ihmeen tapahtuneen, 2) Mitkä asiat olisivat muuttuneet ja miten, mitä tekisit toisin, 3)
Asiakkaalla voi olla vaikeuksia kuvitella ihmeen tapahtuvan, jolloin psykoterapeutti voi auttaa
sanomalla ”kuvitellaan, että huomenna herätessäsi huomaat olevasi oikealla tiellä ongelman
ratkaisemiseksi, mitä teet silloin toisin”, 4) Asiakkaan vastatessa ”tuntuu erilaiselta”,

14. 14
terapeutti voi vastata ”OK, kun sinusta tuntuu erilaiselta, niin, mitä teet silloin toisin”, 5) Jos
asiakas vastaa, ”ettei tiedä” niin, silloin psykoterapeutti auttaa ”kuvitellaan, että tietäisit, niin
mitä silloin sanoisit”, 6) Asiakkaan vastatessa, että joku muu toimii toisin, niin silloin
psykoterapeutti jatkaa hyväksymällä tämän vastauksen ja voi jatkaa ”kun muut toimivat siten
kuin haluaisit, niin, mitä sinä itse teet toisin” ja 7) Jos asiakas vastaa ongelman olevan
poissa, niin psykoterapeutti voi jatkaa ”OK, mitä teet silloin, kun sinulla ei enää ole
ongelmaa”. (Mattila 2000).
Asteikko-, poikkeus- ja selviytymiskysymykset
Ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa käytetään 0-10- asteikkokysymyksiä 1)
psykoterapiassa asetettavan muutostoiveen tavoitetason määrittelyssä, 2) nykyhetkessä
edistymisen seuraamisessa ja 3) ennen psykoterapiaa tapahtuneen muutoksen arvioinnissa
(Beyebach 2014, Bliss & Bray 2009, De Jong ja Berg 2008 (109-112, 148-149, 192-194).
Asteikkokysymysten avulla asiakkaat arvioivat omia havaintojaan, vaikutelmiaan ja
ennustuksiaan. Niitä voidaan käyttää minkä tahansa asiakkaalle tärkeän asian kuten:
itsetunnon ja -luottamuksen, muutosvalmiuden, halukkuuden panostaa muutokseen,
ratkaisua kaipaavien ongelmien tärkeysjärjestyksen ja toiveikkuuden arviointiin.
Poikkeuskysymyksiä käytetään osana ratkaisujen rakentamista. Poikkeukset ovat sellaisia
tilanteita asiakkaan elämässä, jolloin ongelmia olisi voinut odottaa esiintyvän, mutta niitä ei
tullutkaan tai ne olivat vähemmän vaikeita. Poikkeuskysymysten avulla asiakas tulee
tietoisemmaksi onnistumisistaan, toiveikkuus ja kiinnostus ratkaisujen rakentamiseen kasvaa,
vahvuudet paljastuvat, asiakkaan oman viitekehyksen kunnioittaminen välittyy asiakkaalle ja
”menestys tuottaa lisää menestystä”. (De Jong ja Berg 2008 105-109, Mattila 2004).
Selviytymiskysymyksiä käytetään vaikeimpien asiakkaiden kanssa, jos asiakas on toivoton
ja/tai pessimistinen, masentunut, kokenut kovia ja akuutissa kriisitilanteessa.
Selviytymiskysymyksillä pyritään siirtämään asiakkaan huomio asioihin, joiden avulla hän on
auttanut itseään ja/tai tehnyt jotain, jonka avulla hän on selviytynyt tuskastaan ja vaikeasta
tilanteestaan. Selviytymiskysymysten käyttämisessä psykoterapeutin puhetyyli on hyvin
kannustavaa kehupuhetta, jossa hämmästellään asiakkaan voimavaroja ja osaamista toimia
vaikeassa tilanteessa De Jong ja Berg 2008, 214-216, Mattila 2004).

15. 15
3.3.3 Asiakkaan voimaantuminen vuorovaikutuksessa
Ratkaisukeskeisessä terapiassa on keskeistä, että psykoterapeutti hyväksyy asiakkaan
käsitykset, jotka sisältävät paljon tunteita. Tunteet ovat tärkeässä osassa asiakkaan
käsityksissä, ne eivät kuitenkaan ole sen tärkeämpiä kuin hänen ajatuksensa, asenteensa,
uskomuksensa ja tähänastiset toimintatapansa. Asiakkaan käsitysten tutkiminen ja
vahvistaminen sellaisina kuin he ne itse kuvaavat, ovat keskeisiä ratkaisujen rakentamisessa.
(De Jong ja Berg 2008, 44-47).
Ratkaisukeskeisessä keskustelussa huomioidaan asiakkaan voimavaroja, osaaminen,
positiiviset puolet, kehittymisen/edistymisen esille nostaminen ja ohitetaan ja vältetään
vikojen ja puutteiden esillä pitämistä (Beyebach 2014, Furman ja Ahola 2012).
Psykoterapeutin roolina on käyttää ns. ”luonnollista empatiaa”, jossa psykoterapeutteja
suositellaan käyttävän asiaan kuuluvia luonnollisia kommentteja ilman sentimentaalisia
lausahduksia ”sinä kärsit nyt kovin”, jotka johtavat vain syvemmälle negatiiviseen ajatteluun
(De Jong ja Berg 2008, 47-49). Asiakas, joka kamppailee tunnepitoisten vaikeuksien kanssa,
kadottaa usein suhteellisuudentajunsa. Kun asiakas ei löydä ongelmiinsa tyydyttävää
ratkaisua ja on tuskansa ja ahdistuksensa vanki, hän alkaa puhua ikään kuin hänen
ongelmansa olisivat ainutlaatuisia eikä niille voisi kukaan tehdä mitään. Normalisointia
pidetään hyvänä tapana palauttaa suhteellisuudentajun kadottaneet asiakkaat.
Normalisoinnin tulee olla luontevaa, ettei asiakkaalle tule tunnetta, että psykoterapeutti
vähättelee asiakkaan tilannetta. (De Jong ja Berg 2008, 49-51).
Asiakas kokee usein, että hänen tilanteessaan ”ei ole tapahtunut muutosta tai edistymistä”.
Tällaisen ”ei muutosta”- kokemusten uudelleen määritys tapahtuu psykoterapeutin toimesta
niin, että asiakasta autetaan havaitsemaan muutosta/edistystä pienistä merkeistä (Beyebach
2014). Muutoksen uudelleenrakennus voidaan hahmottaa Sánchez-Pradan ja Beyebachin
(2014) mukaan viitenä vaiheena: 1) yhteyden luomisena, 2) valmisteluna, 3) uudelleen
rakentamisena, 4) vahvistamisena ja 5) vakauttamisena.
Asiakkaan voimaantumista edistää usein huomion palauttaminen asiakkaaseen itseensä.
Asiakkaat kertovat usein ongelmistaan niin, ettei heillä itsellä ole mahdollisuutta vaikuttaa
asioihin, koska he näkevät ongelmien johtuvan esimerkiksi toisista henkilöistä ja samalla
toivoisivat toisten muuttuvan. Yleensä kuitenkin asiakkaan on myös itse tavalla tai toisella
toimittava aikaisempaan nähden toisin. On kuitenkin tärkeää, että asiakasta kuullaan ja
hänen näkemyksiään kunnioittaan. Kun asiakas haluaa päästä voimattomuuden tunteesta

16. 16
voimaantuneeksi, tulee hänen suunnata huomionsa toisin. Tällöin asiakkaan tulee siirtää
huomionsa siihen, miten he haluaisivat asioiden olevan ja mitä he voivat itse tehdä asioille.
(De Jong ja Berg 2008, 51-52).
Psykoterapeutin itsestä kertomista ei pidetä asiakasta voimaannuttavana, koska
ratkaisukeskeisessä menetelmässä oleellisinta on rakentaa ratkaisuja asiakkaan omien
kokemusten ja hänen oman viitekehyksensä pohjalta. Psykoterapeutin omien kokemusten
jakaminen asiakkaiden kanssa perustuu kyseenalaiseen näkemykseen, jossa ”vastaavan
kokemuksen omaava pystyy parhaiten auttamaan saman asian kanssa kamppailevaa”.
Ratkaisukeskeisessä terapiassa psykoterapeutin omien ajatusten kertominen on
ymmärrettävissä niin, että siinä psykoterapeutti käyttää aistejaan, kriittistä ajatteluaan ja
ajatuksiaan osana asiakkaan ratkaisujen rakentamisen prosessia. (De Jong ja Berg 2008,
41).
3.3.4 Ratkaisupuheen vahvistaminen
Ratkaisukeskeisen puheen vahvistamisen tavoitteena on, että psykoterapeutti pitää
keskustelun tavoitesuuntautuneena pois ongelmakeskeisestä puheesta (De Jong ja Berg
2008, 55-57). Hyvässä vuorovaikutussuhteessa psykoterapeutti huomioi asiakkaan
sanattomat viestit (De Jong ja Berg 2008, 40-41) ja psykoterapeutin sanaton viestintä vastaa
asiakkaan viestintään. Psykoterapeutilla on mm. asiakkaan kanssa yhtenevä äänensävy,
katsekontakti, pään oikea aikaiset nyökkäykset, kasvojen ilmeet, oikea-aikainen hymy, käsien
käyttö, istuminen asiakkaan lähellä, normaali puhenopeus, nojautuminen asiakasta kohti.
Nämä kaikki ilmaisevat psykoterapeutin kiinnostusta ja keskittymistä psykoterapiasuhteessa.
(De Jong ja Berg 2008, 38-39). Asiakkaat tarvitsevat myös hiljaisia hetkiä reflektoidakseen
asioita, joten psykoterapeuttien tulisi paremmin sietää hiljaisuutta (De Jong ja Berg 2008, 39-
40). Hiljaisten hetkien lisäksi psykoterapiatilanne voidaan keskeyttää myös mietintätauon
vuoksi, jonka tarkoituksena on mm. koota yhteen asiakkaalle annettavaa palautetta. Asiakas
voi tauon aikana poistua tai olla samassa huoneessa psykoterapeutin kanssa (Bliss & Bray
2009, De Jong ja Berg 2008, 117)
Asiakkaan kommunikaatioprosessin ymmärtäminen tarkoittaa sekä sisällön että prosessien
ymmärtämistä. Sisällöllä tarkoitetaan asiakkaan kertomaa informaatiota hänen
kamppailustaan, johon liittyvät usein hänen elämässään olevat tärkeät ihmiset ja tapahtumat.

17. 17
Prosessilla tarkoitetaan tapaa, jolla asiakas välittää informaation psykoterapeutille. Asiakas
voi välittää informaatiota hyvin tunnepitoisesti, joka näkyy asiakkaan: 1) asennossa (suora
istuma asento tai valahtaminen tuoliin), 2) katsekontaktin määrässä, 3) puheenrytmissä, 4)
hiljaisuuden käytössä, 5) kyvyssä keskittyä puheena olevaan asiaan, 6) kasvojen ilmeissä ja
7) äänen sävyssä. Siihen on tärkeää kiinnittää huomiota, miten asiakas kertoo asioistaan.
Kun psykoterapeutti huomaa asiakkaassa sellaisia ominaisuuksia ja menneitä kokemuksia,
jotka voivat olla hänelle hyödyksi, tulee ne mainita asiakkaalle positiivisena palautteena ja
kehuina. (De Jong ja Berg 2008, 41-42).
Psykoterapiassa positiivinen palaute on paikallaan, kun asiakkaalla on henkilökohtaisia
ominaisuuksia ja menneitä kokemuksia, jotka hyödynnettyinä voivat auttaa häntä voittamaan
vaikeuksia ja tekemään elämästään tyydyttävämpää. Asiakkaalla voi olla vahvuuksina mm.
ajatusten selkeys, johdonmukainen ja looginen ajattelu, oivalluskyky, huumorintaju,
myötätunto muita kohtaan, lämmin ja toisista huolehtiva tyyli, kyky selvitä vaikeuksista,
sinnikkyys, kyky kuunnella ja nähdä asiat toisten näkökulmasta ja halua oppia ymmärtämään
elämää paremmin. Psykoterapeutti voi antaa asiakkaalle suoraa positiivista palautetta
(kehupuhe) kommenttina siihen, mitä asiakas on kertonut. Toisaalta palaute voi olla
epäsuoraa, jolloin esimerkiksi psykoterapeutin kysymyksiin on sisälle rakennettu kehupuhetta
palautteena. Lisäksi asiakkaan oma kehupuhe onnistumisista voidaan vahvistaa
psykoterapeutin huomioina siitä, miten asiakas on selvinnyt vaikeista tilanteista kysymällä
esimerkiksi epäsuorasti: ”oliko se sinulle itsellesikin yllätys, että päätit tehdä niin”, ”oliko se
uutta sinulle”, ”onko se ollut vaikeaa” ja ”onko se jotain sellaista, jota voit tehdä jatkossakin”.
(De Jong ja Berg 2008, 42-44). Smock Jordan ym. (2013) ovat tutkimuksessaan vertailleet
kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja ratkaisukeskeistä terapiaa keskenään. Tutkimuksen
mukaan ratkaisukeskeinen keskustelu on sisällöltään huomattavasti positiivisempaa kuin
kognitiivinen käyttäytymisterapia.
Edellä kuvatut ratkaisukeskeiset työskentelytavat rohkaisevat asiakkaita olemaan omien
kokemustensa asiantuntijoita. Tämä ei tarkoita sitä, että psykoterapeutti odottaa passiivisena
kunnes asiakas alkaa ilmaista itseään. Psykoterapeutti, joka on omaksunut ei-tietämisen
asenteen, johdattelee keskustelua ikään kuin askelen matkaa takaapäin. Tällaiset
haastattelutaidot vahvistavat asiakkaiden toiveikkuutta ja edistävät heidän luottamusta
itseensä. (De Jong ja Berg 2008, 57). Tällöin psykoterapeutin roolina on huomata vihjeet
mahdollisuuksista (De Jong ja Berg 2008, 52) ja toimia asiakkaan käsitysten tutkijana (De
Jong ja Berg 2008, 54).

18. 18
3.4 Ratkaisukeskeisen terapiasuhteen arviointi
Davidson (2014) on kehittänyt STRENGHT- mallin arvioimaan ratkaisukeskeisiin ja
voimavaroihin perustuvaa vuorovaikutusta. STRENGHT muodostuu kahdeksasta kirjaimesta:
1) Solution focus (kuunnellaan ongelmia empaattisesti ja strategisesti rakentaen yhdessä
uusia mahdollisuuksia), 2) Trajectory preview (mielikuvituksen käyttämistä uuden ja
paremman tulevaisuuden saavuttamiseksi), 3) Resource development (toimeenpannaan
resursseja, jotka edistävät toivottua päämäärää), 4) Exeptions analysis (rakennetaan
ratkaisuja menneisyyden ”positiivisille poikkeamille”, 5) Noticing positives (mikä on jo hyvin ja
mikä on muuttumassa paremmaksi), 6) Goal setting (lyhyen tähtäimen tavoitteet, joista
saadaan nopeita ratkaisuja ja pitkäntähtäimen tavoitteita, jotka perustuvat vahvuuksille), 7)
Tenacity review (vahvistetaan positiivista mielikuvaa aikaisemmista ponnisteluista ja
selviytymistaidoista, jotka sovitetaan yhteen uusien tavoitteiden saavuttamisessa) ja 8)
Human capacity developement (tunnistetaan ja rakennetaan osaaminen ja potentiaaliset
mahdollisuudet henkilökohtaisen tason lisäksi huomioimalla asiakkaan perinteet ja kulttuuri.
Edellä kuvatusta kahdeksasta eri näkökulmasta voidaan arvioida ratkaisukeskeisen
terapiasuhteen toimivuutta.
4 JOHTOPÄÄTELMÄT JA POHDINTA
Tässä luvussa yhdistän toisiinsa kahdessa edellisessä luvussa esitettyjä näkökulmia
nettipsykoterapiasta ja ratkaisukeskeisestä terapiasuhteesta sekä liitän ne omaan
työkokemukseeni nettipsykoterapiasta (Luukka 2014). Olen koonnut johtopäätelmiin (4.1)
otsikoiksi ratkaisukeskeisen ajattelun periaatteita, joita on painotettu
psykoterapeuttikoulutukseni aikana ja liittänyt niihin nettipsykoterapian mahdollisuuksia.
Pohdinnassa (4.2) teen katsauksen opinnäytetyössä käsiteltyihin asioihin ja tutkimuksen
luotettavuuteen.

19. 19
4.1 Johtopäätelmiä ratkaisukeskeisen nettipsykoterapian mahdollisuuksista
Tee lisää sitä, mikä toimii eli käytä online-vuorovaikutusta silloin, kun se sopii
Nykyisin yhä useammat asiakkaat osaavat ja haluavat käyttää ICT- sovelluksia myös
psykoterapian toteuttamiseen. Asiakkaat ovat oppineet kokemaan vuorovaikutuksen
luontevaksi myös nettiympäristössä eli heille on jo kehittynyt online-vuorovaikutustaitoja. ICT-
sovellusten käyttäminen mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumatonta kommunikaation
mahdollisuuden. Ratkaisukeskeisyyden eräs keskeinen periaate on ”tee lisää sitä, mikä
toimii”. Tämä periaate sopii hyvin myös ratkaisukeskeisen nettipsykoterapian lähtökohdaksi.
Älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki myöskään online-vuorovaikutuksessa
”Älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki” on toinen keskeinen periaate. Psykoterapeutin ei pitäisi
alkaa kehitellä asiakkaalle sellaisia ongelmia, joita hänellä ei ole. Nettipsykoterapiassa tämä
voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että psykoterapeutin pitäisi olla erityisen tarkkana
näkemästään ja kuulemastaan informaatiosta online-vuorovaikutussuhteen aikana. Tämä
sen vuoksi, ettei psykoterapeutti ryhdy tekemään tulkintoja online-vuorovaikutustilanteessa
asiakkaan käyttäytymisestä, joka voi johtua vaikka puutteellisesta non-verbaalista
viestinnästä. Toisaalta non-verbaalin viestinnän puuttuminen voi olla myös mahdollisuus,
koska silloin sanaton viestintä ei ole häiritsemässä ja keskustelussa voidaan paremmin
keskittyä kuuntelemaan ja keskustelemaan asiakkaan esille nostamiin asiasisältöihin.
Jos jokin ei toimi, tee toisin ja älä tee sitä uudelleen myöskään online-
vuorovaikutuksessa
Sen valinta, käytetäänkö nettipsykoterapiaa vai perinteistä kasvokkain tapahtuvaa
psykoterapiaa, pitäisi olla aina asiakaslähtöistä. Netti- ja kasvokkain tapahtuvaa
psykoterapiaa voisi myös vuorotella niin, että ennen nettiterapian aloittamista pyritään
saavuttamaan luottamuksellinen psykoterapiasuhde kasvokkain tapahtuvalla terapialla. Netti-
ja/tai puhelinterapiaa voitaisiin käyttää tilanteen mukaan myös kasvokkain tapahtuvan
psykoterapian rinnalla. Nettipsykoterapiassa voidaan myös kokeilla erilaisia vaihtoehtoja
asiakkaalle toimivimman psykoterapiamuodon löytämiseksi.

20. 20
Perinteinen kasvokkain tapahtuva psykoterapia toteutuu usein 45 minuutin vastaanotolla
esimerkiksi kerran viikossa. Viikossa on kuitenkin 168 tuntia (7 x 24), jolloin asiakas on omien
ongelmiensa kanssa enemmän tai vähemmän tekemisissä. Asiakas voi pohtia asioitaan
mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Otollisin aika käsitellä asioita ei tällöin välttämättä osu
juuri sille samalle hetkelle, joka on sovittu psykoterapeutin 45 minuutin vastaanotolle.
Parempi vaihtoehto olisi etsiä asiakaslähtöisesti sopivinta vastaanottoaikaa ja
nettiterapiatyöskentelyn tapaa ICT- sovellutusten avulla.
Ratkaisukeskeisen lyhytterapian pienet askeleet voivat johtaa isoihin muutoksiin myös
online-työskentelyssä
Psykoterapian oikea-aikaisuus on keskeistä terapeuttisessa vuorovaikutussuhteessa.
Perinteisestä vain kasvokkain tapahtuvasta ja vastaanotolla toteutettavasta terapiasta
poiketen, nettipsykoterapiassa on helppo sopia erilaisia tapoja, joilla asiakas voi kertoa
omista pienistäkin edistymisen askeleista kohti muutostoivetta. Asiakas voi avata esimerkiksi
chattikeskustelun ja liittää tähän blogin, jakaa kuvan tai videon. Keskustelua voidaan käydä
tai jatkaa nettityöskentelyn lisäksi myös puhelimella tai tekstiviestein. Psykoterapeutti voi
antaa palautetta ja jatkaa keskustelua käyttämällä asiakkaan kanssa samoja
viestintäkanavia. Tällöin online-työskentely on henkilökohtaistettua ja asiakkaan edistymisen
pienetkin askeleet saadaan nopeasti keskustelun kohteeksi psykoterapiassa.
Tähän opinnäytetyöhön liittyen kirjoitin Tunnepeili- terapiaratkaisuja online oppien blogin,
joka käsitteli psykoterapiaa ja online-vuorovaikutussuhdetta eri näkökulmista (Luukka 2014).
Ensimmäinen blogikirjoitus julkaistiin 28.5.2013, toinen 3.9.2013, kolmas 4.12.2014, neljäs
16.2.2014 ja viides eli viimeinen 20.4.2014. Blogilla oli yhteensä 992 lukijaa 26.10.2014
mennessä. Blogi oli täysin julkinen ja sitä sai kommentoida. Olen viimeisen viiden vuoden
aikana kirjoittanut useita eri blogeja ja myös työblogeja. Minua ei yllättänyt se, että
Tunnepeili- blogi sai vain muutaman kommentin. Tämä saattoi johtua siitä, että kommentointi
edellytti järjestelmään kirjautumisen ja oman profiilin luomisen. Toisaalta aihetta voitiin pitää
uutena ja/tai arkaluontoisena, mikä saattoi myös vähentää kommentointihalukkuutta. Tämän
opinnäytetyön yhteydessä kirjoittamani blogi toimi itselleni kuitenkin ensisijaisesti oppimisen
välineenä. Kirjoittajana joutuu väkisinkin perehtymään ennen julkaisua syvällisemmin itse
aiheeseen ja samalla blogin julkaisemisella voi testata omia ajatuksiaan muiden samasta
aiheesta kiinnostuneiden henkilöiden kanssa.

21. 21
Sain kirjoittamani blogin avulla arvokasta kokemusta myös siitä, miten blogia voisi käyttää
terapiavälineenä. Periaatteessa blogi toimii samoin kuin perinteinen paperinen päiväkirja,
mutta se on helppo- ja monikäyttöisempi digitaalisen työstämisen ja 24/7-mahdollisuuden
vuoksi. Blogi voidaan kirjoittaa suljettuna versiona, jolloin vain asiakas ja psykoterapeutti
pääsevät kirjoittamaan samalle blogialustalle. Blogin kommentointikenttä voi toimia
vuoropuhelun ympäristönä. Blogiin voi liittää kuvia, videoita, podcasteja ja linkkejä, joiden
avulla voi havainnollista sanomaansa.
Nettityöskentely mahdollistaa nopean reagoinnin lisäksi myös riittävien ja/tai tarvittavien
taukojen pitämisen psykoterapiasuhteen aikana. Mahdollisuus ei- synkronoituun ajasta ja
paikasta riippumattomaan vuorovaikutukseen tuo oman positiivisen lisän ratkaisukeskeiseen
nettipsykoterapiaan, kun asiakas voi kirjoittaa omia ajatuksiaan silloin, kun se hänelle
parhaiten sopii ja psykoterapeutti vastaa takaisin sovitun aikataulun mukaisesti.
Kannusta ja ohjaa asiakasta turvalliseen ja järkevään nettityöskentelyyn
Kasvokkain tapahtuvalla psykoterapialla on huomattavasti pidemmät perinteet kuin vajaa 20
vuotta internetin välityksellä käytetyillä nettipsykoterapiapalveluilla. Viimeisen viiden vuoden
aikana lisääntynyt verkkokauppa ja sosiaalisen median käyttö ovat omalla tavallaan
arkipäiväistäneet internetin käyttöä (Luukka 2011). Samalla asiakkaille on tullut online-
palveluiden käyttäjäkokemusta, mikä osaltaan madaltaa kynnystä ottaa käyttöön myös
sosiaali- ja terveyspalveluita online-sovellusten kautta.
Nykyisin ihmisten arki on täynnä lyhyitä online-kohtaamisia mm. blogikirjoituksina, kuvien
jakamisena ja chattina erilaisissa sosiaalisen median yhteisöissä. Hyvin erilaisia asioita kuten
onnistumisia/epäonnistumisia ja iloja/murheita laitetaan helposti jakoon omille verkostoille
nettiyhteisöissä. Se, miten julkisesti psykoterapia-asiakas haluaa jakaa omia onnistumisen ja
voimaantumisen tai pettymyksen ja vastoinkäymisten kokemuksiaan sosiaalisen median
kautta, on hyvin henkilökohtainen asia. Jokainen läsnäolo jättää digitaalisen jalanjäljen
internetiin. Tämän vuoksi ennen postausta sosiaalisen median yhteisöihin jokaisen
kannattaisi omalla kohdallaan harkita, mitä vaikutusta postauksella on omaan itsen lisäksi
myös lähipiiriin. Tämän lisäksi jokaisen on hyvä miettiä, että tiedostaako myös sen
mahdollisuuden, että alkuperäinen vain lähipiirille tarkoitettu postaus voi levitä esimerkiksi

22. 22
Facbookin kavereiden ja Twitterin seuraajien kautta aivan muille foorumeille, jonne sitä ei
olisi itse halunnut alun perin jakaa.
Jokaisen ammatillisesti toimivan nettipsykoterapeutin tulisi käydä keskustelua ja ohjata
asiakkaita turvalliseen ja järkevään online-työskentelyyn. Asiakkaan kanssa olisi hyvä
keskustella siitä, kannattaako asiakkaan jakaa elämän huolia ja/tai mielenterveysongelmia
internetissä esimerkiksi sosiaalisen median yhteisöissä. Nettipsykoterapian käyttö
työvälineenä lisää avoimuutta psykoterapeuttiseen työskentelyyn. Psykoterapeuttien tulisi
olla valmiita esittelemään omia internetin välityksellä tapahtuvia työskentelytapojaan, jotta
asiakkaat osaisivat paremmin erottaa ammatillisesti toimivat Valviran laillistamat
psykoterapeutit epäpätevistä ”terapeutti”- nimikkeellä toimivista henkilöistä internetissä.
4.2 Pohdinta
Ratkaisukeskeisen psykoterapian ”oppi-isä” Milton H. Erikson toimi ennen nettiaikakautta
asiakaslähtöisesti hyödyntämällä asiakkaiden osaamista ja voimavaroja
terapiatyöskentelyssään. Uskon vahvasti, jos guru Erikson eläisi tässä ajassa, niin hän
ennakkoluulottomana ja luovana henkilönä hyödyntäisi monipuolisesti käytössä olevia
kommunikaatiomuotoja myös internetin ja teknologian tuomia mahdollisuuksia
terapiatyössään. Lisäksi olettaisin hänen olevan kärkijoukossa kehittämässä esimerkiksi
pelejä ratkaisukeskeiseen online-psykoterapiaan. Suomessa Ben Furman (2014) on tehnyt
ansiokasta työtä ja kehittänyt erilaisia tietokonesovellutuksia ratkaisukeskeiseen
työskentelytapaan. Seuraavana askeleena voisi olla pelillisten sovellusten kehittäminen
ratkaisukeskeiseen nettipsykoterapiaan. Uudet sukupolvet osaavat käyttää erilaisia
pelisovellutuksia. Mutta, osataanko terapiatyöskentelyssä hyödyntää tämä asiakkaiden
pelillinen (gamification) osaaminen ja rakentaa psykoterapeuttiset ratkaisut uudenlaisesta
näkökulmasta asiakaslähtöisesti.
Suomessa sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat jo kauan hyödyntäneet internetiä
työskentelyvälineenä asiakkaiden kanssa. Julkiset terveydenhuoltopalvelut ovat hitaasti
seuranneet perässä esimerkiksi avaamalla mm. ajanvarausjärjestelmän käyttömahdollisuutta
asiakkaille. HUSin valtakunnallisesti kehittämät Mielenterveystalo.fi - palvelut ovat tuoneet
vaihtoehtoisia hoitomuotoja kasvokkain tapahtuvalle vastaanotolle nettiterapiasovelluksina
masennuksen, paniikkihäiriön, alkoholin liikakäytön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön
hoitoon. eResepti ja Kanta.fi-palvelut ovat tuoneet digitaaliset terveyspalvelut jokaisen

23. 23
kansalaisen käyttöön. Asiakkaiden verkko- ja mobiilityöskentelyn taidot kehittyvät koko ajan
ja sitä kautta tulee tarpeita monipuolistaa palveluiden saatavuutta myös
psykoterapiapalveluissa. Myös katsaus tieteellisiin tutkimuksiin osoittaa, että
nettipsykoterapiaa voidaan pitää validina näyttöön perustuvana hoitomuotona siinä missä
perinteistä kasvokkain tapahtuvaa psykoterapiaakin. Keskeisenä haasteena on kuitenkin se,
että psykoterapiaa antavalta hoitohenkilökunnalta puuttuu tarvittavaa osaamista työskennellä
asiakaslähtöisesti hyödyntäen erilaisia ICT-sovelluksia niin psykoterapiassa kuin muissakin
sosiaali- ja terveysalan palveluissa.
Psykoterapeuttien, kuten myös muun sosiaali- ja terveysalan henkilöstön, tulisi opetella
perinteisen kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutussuhteen rinnalle online-vuorovaikutustaitoja.
Online-vuorovaikutustaidot sisältävät mm. blogien kirjoittamista, chatti-keskusteluja,
videopuheluiden ja podcastien käyttöä, jotka kaikki ovat uudenlaista osaamista vaativia
taitoja. Tämän opinnäytetyön kolmannessa luvussa on tehty katsaus ratkaisukeskeisen
vuorovaikutussuhteen elementeistä. Niitä kaikkia voidaan hyödyntää myös online-
vuorovaikutussuhteessa. Pidän ratkaisukeskeisten nettipsykoterapiapalveluiden kehittämistä
ja käyttöönottamista vastauksena ja luonnollisena jatkeena käynnissä olevalle laajemmalle
muutokselle niin yksilöiden tapana kommunikoida kuin työyhteisöiden työskentelykulttuurin
muutokselle. Asiakkaan kohtaaminen on aina yhtä aitoa ja ainutkertaista läsnäoloa myös
online-tilanteissa, joka olisi hyvä muistaa opetellessa uudenlaisia online-vuorovaikutustaitoja.
Nettipsykoterapiapalveluiden käytössä tulisi olla myös kriittinen, sillä ne eivät sovi kaikille
kuten esimerkiksi vakavista mielenterveydenongelmista kärsiville asiakkaille. Nettipalveluiden
käytön merkittävänä esteenä on tällä hetkellä se, etteivät psykoterapeutit ole riittävän
perehtyneitä nettiterapiassa tarvittaviin online-vuorovaikutustaitoihin. Lisäksi tarvittaisiin
riittävää tietoteknologian osaamista, jotta työskentelyssä voitaisiin varmistaa tietoturvallisuus
niin asiakkaan kuin työntekijänkin näkökulmasta. Pitäisin myös suositeltavana, että asiakas ja
psykoterapeutti tekisivät kirjallisen sopimuksen nettipsykoterapian toteuttamistavoista ja siinä
syntyvien digitaalisten aineistojen säilyttämisestä niin, että toiminta vastaa Valviran (2014)
ohjeistusta psykoterapiassa laadittavista potilasasiakirjoista.
Tämän opinnäytetyön luotettavuutta voidaan arvioida kvalitatiivisen tutkimuksen lähtökohtiin
sopivilla arviointikriteereillä, joita ovat Perttulan (1995) mukaan: 1) tutkimusprosessin
johdonmukaisuus, 2) tutkimusprosessin aineistolähtöisyys ja reflektion kuvaus, 3) tulkinnan

24. 24
luotettavuus ja esiymmärrys, 4) tutkimustyön subjektiivisuus ja vastuullisuus, 5)
tutkimusprosessin kontekstisidonnaisuus ja 6) tavoiteltavan tiedon laatu ja tutkimusetiikka.
Tutkimusprosessi eteni johdonmukaisesti kolmannen eli viimeisen
psykoterapeuttikoulutukseni opintovuoden aikana. Päätin kirjoittaa blogia tutkimusprosessin
aikana, koska aikaisemmasta kokemuksesta tiesin, että sen avulla pystyn testaamaan
ajatuksiani muiden samasta teemasta kiinnostuneiden henkilöiden kanssa. Blogien lisäksi
varsinainen tutkimusaineisto muodostui 22 tieteellisestä artikkelista, joista on tehty kooste
opinnäytetyön liitteeksi. Tämän opinnäytetyön lukija voi käydä halutessaan tarkistamassa
nettipsykoterapiaa käsittelevien tutkimusten alkuperän. Opinnäytetyössä käytettyjen
tutkimusten tulkinta on luonnollisesti subjektiivista ja se perustuu omiin kokemuksiini
nettipsykoterapiasta todellisten asiakkaiden kanssa psykoterapeuttikoulutukseni aikana.
Tutkimuksen vastuullista ja eettistä toimintaa kuvastaa se, että tutkimukseen osallistuneet
asiakkaat ja nettipsykoterapiaa tekevät työntekijät ovat tutkimuksessa mukana anonyymeinä
tutkimuksen aineistona käytetyissä blogeissa. Tämä tutkimus on kuvaileva case-tutkimus,
jonka tutkimustuloksia ei ole tarkoitettukaan yleistettäväksi. Tutkimuksen merkityksellisyys on
lähinnä siinä, että tämänkaltaista ratkaisukeskeiseen nettipsykoterapiaan liittyvää tutkimusta
ei ole aikaisemmin julkaistu Suomessa. Tämä opinnäytetyön raportti laitetaan julkisesti
jakoon Slideshareen, josta se on helposti ladattavissa asiasta kiinnostuneiden käyttöön.
Tutkimusaineistoa on edelleen huomattavasti käyttämättä, joten tätä tutkimusta voisi jatkaa
edelleen esimerkiksi tieteellisenä tutkimuksena ja/tai raportointina Ammattikorkeakoulun tai
Yliopiston julkaisusarjan kautta.

25. 25
6 LÄHTEET
Ahola, T. 2014. Ratkaisukeskeinen psykoterapeuttikoulutus. Luennot 2012-2014.
Lyhyterapiainstituutti.
Andersson, G. 2010. The promise and pitfalls of the internet for cognitive behavioral therapy.
BMC Medicine 2010, 8:82, http://www.biomedcentral.com/1741-7015/8/82
Andrews, G., Cuijpers, P., Craske, M. G., McEvoy, P., & Titov N. 2010. Computer Therapy
for the Anxiety and Depressive Disorders Is Effective, Acceptable and Practical Health Care:
A Meta-Analysis. PLoS ONE, www.plosone.org , 1 October, Volume 5, Issue 10, e13196.
Baker, K. D. & Ray, M. 2011. Online counseling: The good, the bad, and the possibilities.
Counselling Psychology Quarterly, Vol. 24, No. 4, 341–346.
Bannik, F. 2014. Ratkaisukeskeinen konfliktinhallinta. Seminaari. Lyhyterapiainstituutti. 17-
18.3.2014.
Bee, P.E., Bower, P., Lovell, K., Gilbody, S., Richards, D., Gask, L. & Roach, P. 2008.
Psychotherapy mediated by remote communication technologies: a meta-analytic review.
BMC Psychiatry, 8:60.
Bell, V. 2007. Online information, extreme communities and internet therapy: Is the internet
good for our mental health? Journal of Mental Health, 16(4): 445 – 457.
Bendelin, N., Hesser, H., Dahl, J., Carlbring, P., Zetterqvist Nelson, K. & Gerhard Andersson
2011. Experiences of guided Internet-based cognitive-behavioural treatment for depression:
A qualitative study. BMC Psychiatry, 11:107
Bennett-Levy, J., Hawkins, R., Perry, H., Cromarty, P. & Mills, J. 2012. Online Cognitive
Behavioural Therapy Training for Therapists: Outcomes, Acceptability, and Impact of
Support. Australian Psychologist 47, 174–182.
Beyebach, M. 2014. Change Factors in Solutions Focused Brief Therapy: a Review of
Salamanca Studies. Journal of Systemic Therapies, Vol. 33, No. 1, 62–77.
Bliss E. V. & Bray, D. 2009. The Smallest Solutions Focused Particles: Towards a Minimalist
Definition of When Therapy is Solutions Focused. Journal of Systemic Therapies, Vol. 28,
No. 2, 2009, 62–74.
Cartreine, J. A., Ahern, D. K. & Locke, S. E. A 2010. Roadmap to Computer-Based
Psychotherapy in the United States. Harvard Review Psychiatry, Volume 18, Number 2, 80-
95.
Chang, J.& Nylund, D. 2013. Narrative and Solution-focused Therapies: Twenty-year
Retrospective. Journal of Systemic Therapies, Vol. 32, No. 2, 72-88.
Chang, J., Combs, G., Dolan, Y., Freedman, J., Mitchell, T. & Trepper, T. 2012. From
Erkisonian Roots to Postmodern Futures. PART 1. Finding Postmodernism. Journal of
Systemic Therapies, Vol. 31, No. 4, 63–76.

26. 26
Davidson, T. 2014. STRENGHT: A System of Integration of Solution-Oriented and Strength-
Based Principles. Journal on Mental Health Counseling, Vol. 36, No. 1, 1-17.
De Jong, P. & Berg, I. K. 2008. Ratkaisukeskeisen terapian oppikirja. Lyhytterapiainstituutti
Oy. Livionia Print, Latvia.
Depressio 2014. Depression käypähoitosuositus,
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50023 6.10.2014.
Eichenberg, C., Wolters, C. & Brähler, E. 2013. The Internet as a Mental Health Advisor in
Germany - Results of a National Survey. PLOS ONE | www.plosone.org, Volume 8, Issue 11,
e79206
Foroushani, P. S. , Schneider, J. & Assareh, N. 2011. Meta-review of the effectiveness of
computerized CBT in treating depression. BMC Psychiatry, 11:131.
Furman, B. 2014. Ben Furmanin kehittämät terapeuttiset tietokoneohjelmat,
http://www.benfurman.com/tietokoneohjelmat/ 25.10.2014.
Furman, B. & Ahola, T. 2012. Ongelmista ratkaisuihin. Lyhytterapian perusteet. Livonia Print.
Latvia.
Gingerich, W. J. & Peterson, L. T. 2013. Effectiveness of Solution-Focused Brief Therapy: A
Systematic Qualitative Review of Controlled Outcome Studies. Research on Social Work
Practice. 23:266, published online 27 January 2013 by SAGE.
Goss, S. & Anthony, K. 2009. Developments in the use of technology in counselling and
psychotherapy. British Journal of Guidance & Counselling, Vol. 37, No. 3, 223-230.
Grant, A. M. 2012. Making Positive Change:A Randomized Study Comapring Solutions-
focused vs. Problem-focused Coaching Questions. Journal of Systemic Therapies, Vol. 31,
No. 2, 21–35.
Griffiths, K. M., Mackinnon, A. J., Crisp, D. A., Christensen, H., Bennett, K. & Farrer, L.
2012. The Effectiveness of an Online Support Group for Members of the Community with
Depression: A Randomised Controlled Trial. PLOS ONE www.plosone.org, Volume 7, Issue
12, e53244.
Haley, J. 1997. Lyhytterapian lähteillä. Milton H. Eriksonin terapeuttiset menetelmät.
Lyhyterapiainstituutti Oy. WSOY, Juva.
Hertlein, K. M. 2011. Therapeutic Dilemmas in Treating Internet Infidelity. The American
Journal of Family Therapy, 39:162–173.
Johansson, R., Nyblom, A., Carlbring, P., Cuijpers, P. & Andersson, G. 2013. Choosing
between Internet-based psychodynamic versus cognitive behavioral therapy for depression:
a pilot preference study. BMC Psychiatry 2013, 13:268.

27. 27
Johansson, R., Sigrid Ekbladh, S., Hebert, A., Lindström, M., Möller, S., Petitt, E., Poysti, S.,
Holmqvist Larsson, M., Rousseau, A., Carlbring, P., Cuijpers P. & Andersson, G. 2012a.
Psychodynamic Guided Self-Help for Adult Depression through the Internet: A Randomised
Controlled Trial. PLoS ONE, www.plosone.org, Vol. 7, Issue 5, e3802
Johansson, R., Sjöberg, E., Sjögren, M., Johnsson, E., Carlbring,P., Andersson, T.,
Rousseau, A. & Gerhard Andersson, G. 2012b. Tailored vs. Standardized Internet-Based
Cognitive Behavior Therapy for Depression and Comorbid Symptoms: A Randomized
Controlled Trial. PLoS ONE | www.plosone.org. Volume 7, Issue 5, e36905.
Kajaanin AMK. 2014. Pelaamalla elämä haltuun. Nuorisopsykiatria etsii uusia auttamisen
keinoja.
http://yle.fi/uutiset/pelaamalla_elama_haltuun__nuorisopsykiatria_etsii_uusia_auttamisen_kei
noja/7522078 16.10.2014.
Korkman, H., Bavelas, J. B. & de Jong Peter 2013. Microanalysis of Formulations in Solution-
focused Brief Therapy, Cognitive Behavioral Therapy and Motivational Interviewing,
Journal of Systemic Therapies, Vol. 32, No. 3, 2013, pp. 31–45
López-del-Hoyo, Y., Olivan, B., Luciano, J., Mayoral, F., Roca, M., Gili, M., Andres, E.,
Serrano-Blanco, A., Collazo, F., Araya, R., Baños, R., Botella, C., Magallón, R. & García-
Campayo, J. 2013. Low intensity vs. self-guided Internet-delivered psychotherapy for major
depression: a multicenter, controlled, randomized study. BMC Psychiatry 2013, 13:21.
Luukka, K. 2014. Tunnepeli- Terapiaratkaisuja online oppien blogi.
http://tunnepeili.blogspot.fi/ 25.10.2014.
Luukka, K. 2011. Managers’ Experiences of the Use of Social Media as Part of Their
Leadership: Towards the Social Media Leadership Theory. MBA Dissertation, Swasea
Metropolitan University, Wales, http://www.slideshare.net/KatriLuukka/katri-luukka-
dissertation-without-appendices-8419276 25.10.2014.
Mattila, A. 2014. Ratkaisukeskeinen psykoterapia hyödyntää potilaan voimavaroja. Suomen
lääkärilehti. Vsk. 69, 2635 a-d.
Mattila, A. 2004. Poikkeus- ja selviytymiskysymykset Luentomonisteet.
Psykoterapeuttikoulutus 2012-2014. Lyhyterapiainstituutti.
Mattila, A. 2000. Tavoitteen määrittelyn kysymykset. Luentomoniste. Psykoterapeuttikoulutus
2012-2014. Lyhyterapiainstituutti.
Mielenterveystalo 2014. Psyykkistä hyvinvointia edistävä nettipalvelu.
https://www.mielenterveystalo.fi/nettiterapiat/Pages/default.aspx 03.07.2014.
Montero-Marín, J., Carrasco, J.M., Roca, M., Serrano-Blanco, A., Gili, M., Mayoral, F.,
Luciano, J.V., Lopez-del-Hoyo, Y., Olivan, B., Collazo, F. , Araya, R., Baños, R., Botella, C.
& García-Campayo J. 2013. Expectations, experiences and attitudes of patients and primary
care health professionals regarding online psychotherapeutic interventions for depression:
protocol for a qualitative study. BMC Psychiatry, 13:64.

28. 28
Oivamieli 2014. Stressiä lieventävä ja mielialaa kohentava ohjelma. http://oivamieli.fi/
03.07.2014 ja
http://yle.fi/uutiset/mobiilisovellus_tuo_terapeutin_vaikka_bussipysakille/7542738 25.10.2014.
Panayotov, P. A. 2014. Asiakkaat ratkaisujen kehittäjinä. Seminaari 13 - 14.10.2014.
Lyhytterapiainstituutti. Helsinki.
Pelipoikki 2014. http://www.pelipoikki.fi/ 03.04.2014.
Pergament, D. 1998. Internet psychotherapy: Current status and future regulation. Health
Matrix: Journal of Law-Medicine. Summer 98, Vol. 8 Issue 2, 233, 47.
Perttula, J. 1995. Kokemuksen tutkimuksen luotettavuudesta. Kasvatus 26 (1), 39-47.
Preschl, B., Maercker, A. & Wagner, B. 2011. The working alliance in a randomized
controlled trial comparing online with face-to-face cognitive-behavioral therapy for
depression. BMC Psychiatry, 11:189.
Stith, S.M., Strachman Miller, M., Boyle, J., Swinton, J., Ratcliffe, G. & McCollum, E. 2012.
Making a Difference in Making Miracles: Common Roadblocks to Miracle Question
Effectiveness. Journal of Marital ans Family Therapy. Vol 38. No. 2, 380-393.
Richards, D. & Vigan, N. 2013. Online Counseling: A Narrative and Critical Review of the
Literature. JOURNAL OF CLINICAL PSYCHOLOGY, Vol. 69(9), 994–1011.
Richmond, C. J., Smock Jordan, S., Bicshof, G. J, & Sauer, E. M. 2014. Effects of Solution-
focused versus problem-focused intake questions on pre-statement change. Journal of
Systemic Therapies, Vol. 33, No. 1, 33–47.
Smock Jordan, S. 2014. Asking Different Questions. Validation of the Solutions Building
Inventory in a Clinical Sample. Journal of Systemic Therapies, Vol. 33, No 1., 78-88.
Smock Jordan, S. & Beavin Baveles, 2013. Introduction to SFBT contributions to practice-
oriented research. PART 1. Microanalysis of communication. Journal of Systemic Therapies,
Vol. 32, No. 3, 13-16.
Smock Jordan, S., Froerer, A. & Beavin Bavelas, J. 2013. Microanalysis of Positive and
Negative Content in Solution-focuced Brief Therapy and Cognitive Behavioral Therapy Expert
Sessions. Journal of Systemic Therapies, Vol. 32, No. 3, 46–59.
Sánchez-Prada, A. & Beyebach M. 2014. Solutions Focused Responses to “ No
Improvement”: a Qualitative Analysis of the Deconstruction Process. Journal of Systemic
Therapies, Vol. 33, No. 1, 48–61.
Spence, J., Titov, N., Solley, K., Dear, B.F., Johnston, L., Wootton, B., Kemp, A., Andrews,
G., Zou, J., Lorian, C. & Choi, I. 2011. Characteristics and Treatment Preferences of People
with Symptoms of Posttraumatic Stress Disorder: An Internet Survey. PLoS ONE |
www.plosone.org, Volume 6, Issue 7, e21864.

29. 29
Therapion 2014. Psykologinen online-työskentely kurssi.
http://www.therapion.com/fi/kurssi/osallistu-kurssille/ 8.7.2014.
Valvira (2014) Ohje: Potilasasiakirjat psykoterapiassa.
http://www.valvira.fi/ohjaus_ja_valvonta/terveydenhuolto/potilasasiakirjat/potilasasiakirjat_psy
koterapiassa 30.10.2014.
Watts, S., Mackenzie, A., Thomas, C., Griskaitis, A., Mewton, L., Williams, A. & Andrews, G.
2013. CBT for depression: a pilot RCT comparing mobile phone vs. computer. BMC
Psychiatry, 13:49.

30. 30
LIITE 1. Yhteenveto nettipsykoterapiatutkimuksista
Tutkijat, vuosi, maa Tutkimuksen tarkoitus Tutkimustuloksia
nettipsykoterapiassa
1. Andersson, G. 2010 Tarkasteltiin CBT- internet
terapian mahdollisuuksia
Auttaa sitoutumaan hoitoon
Tuottaa uutta tietoa terapiaprosessista,
jossa asiakkaan rooli aktiivinen,
arvioitava kenelle sopii
2. Andrews et al. 2010
Australia
CBT-internet terapia
masennus ja
ahdistusoireissa
On tehokas tapa face-2-face- terapian
rinnalla masennuksen ja
ahdistusoireiden hoidossa
3. Baker & Ray, 2011,
USA
Online vs . face-2-face
terapeuttisen
vuorovaikutuksen vertailua
eri online-terapioiden kuvaus,
terapeuttisen vuorovaikutuksen
arviointia, juridiset ja eettiset
kysymykset, IT-terapian
mahdollisuuksia
4. Bee et al., 2008, USA 13 kpl IT-psykoterapia
tutkimuksen meta-analyysi
Hyvä terapiaa voidaan antaa niin, ettei
asiakkaan ja terapeutin tarvitse olla
samassa tilassa
5. Bell, V., 2007 Kirjallisuuskatsaus: onko
internet hyväksi
mielenterveydelle?
- netti informaatiolähteenä
- ”extreme communities”
- online- terapia
6. Bendelin et al. 2011 Ohjattu CBT- internetterapia
masennuksen hoidossa
Motivoituneet ja itsestä vastuunottavat
hyötyivät eniten nettiterapiasta
7. Bennet-Levy
et al. 2012
CBT- terapia johtava
näyttöön perustuva online-
terapiamuoto &
verkkokoulutuksen
mahdollisuuksia
- 15 min lisäohjaus lisää CBT: n
loppuunsaattamista, Verkkokoulutusten
kustannustehokkuus,
verkkotyöskentelyn edut alueellisesti
hajallaan toimivat palvelut
8. Cartreine et al.
2010, USA
Nettiterapia näyttöön
perustuvana hoitomuotona
mm. kustannustehokkuus,
saavutettavuus, terapeutit toimistoista
asiakkaiden koteihin, itseohjautuvat
terapiat & etäterapia
9. Eichenberg et al.,
2013
Saksa
Kansallinen tutkimus
saksalaisten (n=2 411)
internetin käytöstä
mielenterveysongelmien
hoidossa
¼ hakee tietoa netin välityksellä,
suurimmalla osalla ei ole tietoa
nettiterapiamahdollisuuksista, valmius
käyttää suurempi niillä, jotka käyttävät
muutenkin (mm. ICT & mobile )
10. Foroushani et al.
2011
10 CBT- internetterapian
tutkimuksen 1999-2011
analyysi masennuksen
hoidossa
CBT on osoitettu tehokkaaksi
nettiterapiamuodoksi
11. Goss & Anthony
2009
EU-hanke
nettipsykoterapian
mahdollisuuksien
Eri online-terapioiden esittelyä:
Sähköposti, chatti, videokonferenssit,
virtuaaliterapiat, mobileterapiat

31. 31
esiinnostamiseksi
12. Griffiths et al. 2012,
Australia
Vertailua: internet training
group (ITG) & internet
support group (ISG) &
ITG+ISG, 6kk & 12 kk
seuranta
Internetin kautta tuettu ryhmä (ISG)
toimii lupaavasti masennuksen
hoidossa
13. Johansson et al.
2013 toukokuu, Ruotsi
CBT- terapian vertailua
masennuksen hoidossa
Räätälöity internetterapia sisältäen
keskusteluterapiaa toimii tehokkaammin
kuin standartoitu itsehoitoterapia
masennuksen hoidossa
14. Johansson et al.
2012a lokakuu, Ruotsi
IPDT & ICBT vertailua IPDT:ssä keskeytettiin vähemmän ja
ICBT:ssä enemmän pitemmän ajan
hyötyjä
15. Johansson et al.
2012b
IT- Psykodynaaminen
(PDT) terapian tutkimus
masennuksen hoidossa
(MDD)
IT- PDT- 10 viikon ohjelma osoittautui
tehokkaaksi vaikean masennuksen
hoidossa ja lisää sekä terapian
saavutettavuutta että saatavuutta
16. Lopez – Del Hoyo et
al. 2013, Espanja
CBT: 8 modulin IT-ohjelma
masennuksen hoidossa
Käynnissä olevan pitkittäistutkimuksen
(9/2012-12/2014) alkutilanteen kuvaus
17. Montero-Marin et al.
2013, Espanja
Kvalitatiivinen haastattelu
tutkimus : mm. IT
teknologiasta, odotuksista,
asenteista ja kokemuksista
Online-terapia on tehokasta lievän ja
keskivaikean masennuksen hoidossa,
hoitohenkilökunta vastustaa enemmän
kuin asiakkaat online-terapian
käyttämistä
18. Pergament D., 1998,
USA
Kuvata psykoterapia
kehittymistä eri aikakausina
Radioterapia (1950-), nettiterapia :
sähköpostit, IRC- chatti, video-
telekonferenssit, + mm. juridiikka,
etiikka, yksityisyys, datan hallinta
19. Preschel et al.
2013, Sveitsi
CBT terapian vertailua: 25-
online vs . 28 face-2-face-
asiakasta, mm. BDI- testillä
vertailuja
Online-terapia yhtä vaikuttavaa kuin f-2-
f- terapia masennuksen hoidossa…
seuranta tutkimukset tulossa 6 & 12 kk
20. Richards & Viganó
2013
Kirjallisuuskatsaus 123
tieteellistä artikkelia
Kasvava määrä tutkittua tietoa osoittaa
online-ohjauksen positiivisia vaikutuksia
terapeuttisessa vuorovaikutuksessa
21. Spence et al. 2011 Nettiterapia PTSD-hoidossa Nettiterapia on varteenotettava
vaihtoehto PTSD:n hoidossa
22. Watts et al., 2013,
Australia
Kännykän/mobilen vertailua
tietokoneterapiaan
masennuksen hoidossa
Tabletti/puhelin lisäävät The Get
Happy Program- sovelluksen
käytettävyyttä
i, maa